Kirjoittaminen

Tulevana viikonloppuna olen vieraana kotikaupunkini LittFestissä, joka on pyörinyt menestyksekkäästi jo kahdeksantoista vuotta. Suhdanteet vaihtelevat ja kirja-ala on kriisiytynyt ties kuinka monta kertaa festivaalin historian aikana, mutta sen suosio on ja pysyy. LittFestin erikoisuus ja vahvuus on, että se on kaksikielinen tapahtuma, jossa ei käytetä tulkkeja ja jokainen saa puhua äidinkieltään (jopa paneelikeskustelut ovat joskus […]

Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa kirjailija Lionel Shriver puhuu poliittisen korrektiuden ikävistä vaikutuksista kirjallisuuteen. En tiedä, kuinka aiheellisia artikkelissa esitetyt näkemykset ainakaan suomalaisille ovat, mutta koska tiedän, että tämänkin blogin lukijoissa on kirjoittavia ihmisiä, sanottakoon tästä pari sanaa. Jos kirjoitat itse, sinulla on luultavasti parempaakin tekemistä kuin lukea tämä postaus kokonaan, joten lue vain tämä: […]

Blogissa on unohtunut mainostaa Kariston kauhuromaanikilpailua, jonka tuomaristoon kuulun elokuvaohjaaja Joona Tenan ja kustannustoimittaja Minna Klapurin kanssa. Luku-urakka on valtaisa, mutta odotan innolla, minkälaista kauhufiktiota Suomessa kirjoitetaan. Lajityyppi ei ole koskaan ollut varsinaisesti kustantamoiden suosikki, joten kustannuskynnyksen alapuolelle on varmasti jäänyt paljon mielenkiintoista. Pohjalaisen uutispäällikkö Mikko Kallionpää kirjoitti joki aika sitten siitä, kuinka unijaksot pilaavat […]

Syksy on kaukaista aikaa vielä, mutta tulevan Leväluhta-romaanin tiedot on jo julkistettu Tammen sivuilla. Kannesta vastaa jälleen Mika Tuominen, jonka kädenjälki on tasaisen häikäisevää. Romaanin nimestä ei tällä kertaa tullut suurempaa pohdintaa kuin yhden kirjaimen osalta: Orismalan kylässä sijaitsevan suokalmiston virallinen nimi on nykyään Levänluhta, eli levä-sana on genetiivissä. Jostakin syystä mielikuvitukseni ei taipunut tähän […]

Alkaa vähitellen näyttää siltä, että seuraava romaanini julkaistaan ensi syksyllä. Olen julkisestikin pariin otteeseen kertonut sisällöstä sen verran, että tarina liittyy Levänluhdan suokalmistoon, mutta kerron aiheesta enemmän sitten, kun se on ajankohtaista. Viime aikojen kirjoista tärkeimmäksi näyttää muodostuvan Mark Vonnegutin hulluusmuistelmateos The Eden Express (1975, uusi laitos 2002). Olin aikanaan töissä psykiatrisessa sairaalassa, joten tiedän […]

Isä Malakain silmät -tarinan syntyhistoria on poikkeuksellinen. Ensimmäisessä yhteydenotossa Storyteliltä esitettiin toivomus, että kirjoittaisin kauhutarinan, joka vetoaisi nimenomaan nuoriin miehiin. En ole oikein koskaan osannut ajatella tarinoilleni mitään tiettyä lukijakuntaa, mutta otin ohjeen löyhäksi lähtökohdaksi. Kuten usein käy, ulkoa annettu näkökulma alkoi pian muuttua vankilasta inspiraationlähteeksi. Minulla oli varastossa yli vuosikymmenen takaa näytelmäkäsikirjoitus nimeltään Raskain […]

Me olemme ne, joita ei ole olemassa. Ja meitä on monta. Pelkästään äänikirjana ilmestyvä tarinani Isä Malakain silmät on julkistettu ja on nyt kuunneltavissa Storytelissa (rekisteröitymällä palvelua voi kokeilla ilmaiseksi). Isä Malakain silmät on tuotannossani poikkeus monellakin tavalla. Ensinnäkin kyseessä on riivaustarina eli lähdin kirjoittamaan klassisesta kauhugenren aiheesta, demoneista ja papeista ja sen sellaisesta. Päätin […]

Kun kirjoittaa montaa tarinaa ja vieläpä moneen eri tarkoitukseen, tulee aika lailla selväksi tämä: tarinoilla on todellakin metarakenne, jota ei voi sivuuttaa, jos haluaa luoda toimivan kertomuksen. Olen vähitellen vakuuttunut siitäkin, ettei tämä rakenne ole pohjimmiltaan edes varsinaisesti opittu, vaan on tulosta maailmassa olemisesta, mutta siitä lisää myöhemmin. Joseph Campbell teki tunnetuksi käsitteen monomyytti, joka […]

Verkkoläsnäoloni on ollut epämuodikkaasti viime aikoina nollassa, mutta muuten olen ollut poikkeuksellisen ahkera muurahainen. Sain juuri valmiiksi kymmenenosaisen kauhutarinan, joka julkaistaan äänikirjana Storytel-palvelussa ja olen siitä lievästi sanottuna innoissani. Tarinan nimeä tai muutakaan en vielä paljasta, mutta palaan aiheesen heti, kun jutun markkinointi lähtee käyntiin. Äänikirjaformaatti ja poikkeuksellinen rakenne (episodimuoto) veivät kirjoittamisen sekä tutuille että […]

Jukka Laajarinteen Pinnan alla pimeä -romaanissa on huikea ajatus niin sanotuista psyykkisistä epidemioista. Ne ovat kollektiivisia ilmiöitä, jotka leviävät kuin kulovalkea ja joita vastaan ei voi taistella järjen keinoin: Kun yksi tekee jotakin, hänen seuralaistensa taipumus tehdä samoin kasvaa. Kun yksi tilaa ravintolassa jälkiruokaa, muutkin samassa pöydässä tilaavat. Joukkosielu syö enemmän kuin yksilöt söisivät. Joukkosielu […]

Vaimoni Tiina Hautala on mukana End Notes: Ten Stories about Mourning, Loss and Commemoration -antologiassa, jonka julkistamistilaisuus Hullin yliopistossa tarjosi hyvän tekosyyn vierailla Britanniassa yli kymmenen vuoden tauon jälkeen (Hull on Britannian kulttuuripääkaupunki vuonna 2017). Samalla tapasimme vanhoja kirjallisia ystäviä eli Steve Deardenin ja Kath McKayn, joka on Hard Wired -romaanin myötä laajentanut ilmaisunsa runoudesta […]

Kuiskaavan tytön ilmestymisestä alkanut poikkeuksellisen kiireinen syksy alkaa olla paketissa, kun Brocin kanssa yhteistyössä tehty Varpaat-sarjakuva julkistettiin viime viikolla. Se on saanut hyvän vastaanoton esimerkiksi Kirjan vuoksi -blogissa, Lukupinossa, Kirjapallossa sekä Dysphoriassa. Teos ilmestyy myöhemmin myös englanniksi ja yhteistyö sarjakuvan puolella saa muutenkin varmasti jatkoa. Ensi vuoden puolella palaan täydellä teholla seuraavan romaanin kirjoittamiseen, mutta […]

Luulen että kaiken pintapuolisen takana jokaisen kirjailijan perimmäinen motiivi kirjoittamiselle on henkilökohtaisten demonien pitäminen tyytyväisinä. Kun elämä on liian kiireistä ja sosiaalista, sisällä alkaa kyteä kapinahenki. Levottomuutta on itselläni ollut jo havaittavissa, mutta onneksi viikonloppuna on tulossa lyhyt tauko. Saan ehkä jopa kirjoittaa ja ainakin lukea loppuun Riku Korhosen uuden Emme enää usko pahaan -romaanin. […]

Brittiläinen kauhukirjailija Ramsey Campbell jakoi seinällään artikkelin, joka käsittelee ”sisältövaroituksia”. Kyseessä on siis varoitustyyppi, jolla pyritään ehkäisemään esimerkiksi traumoista kärsivien järkyttymistä kirjan, elokuvan tai vaikkapa pelin sisällöstä. Englanniksi termi on yleensä muotoa trigger warning, mutta artikkelissa tämän sanotaan aiheuttavan ”väkivaltaisia asemielikuvia”, joten käytössä on neutraalimpi content warning. Campbellin tapaan tuo kohta sai minut hetkellisesti luulemaan, […]

Siinä se nyt on! Alkujaan vain työnimeksi aiottu Kuiskaava tyttö on nyt painettu kansiin, joten voin vähitellen lopettaa sen nerokkaan ja monimerkityksisen ”lopullisen” romaaninimen pohtimisen. Työnimiä kannattaa varoa, ne hivuttautuvat helposti taloksi. Kansien välistä sen sijaan jäi pois yli 200 sivua romaanin ensimmäisen version materiaalia. Syy: kaikki alkuperäiset hahmot ja tapahtumat menivät yhdessä vaiheessa vaihtoon […]

Joku anonyymi käännyttäjä lähettelee minulle sitkeästi manga-pokkareita (epäilyt kohdistuvat Sangatsu Mangan Antti Valkamaan). Yksi viime toimituksessa saapunut pyöri lukupinossa pitkään, mutta jäi aina jonkin romaanin jalkoihin (esimerkiksi Edie Wyldin mainio Kaikki laulavat linnut kiilasi viime hetkellä ohi ja sen jälkeen Paul Tremblayn Disappearance at Devil’s Rock). Ajokoira ja muita H.P. Lovecraftin tarinoita sisältää kolme Gou […]

Elokuussa ilmestyvästä romaanistani on tehty ennakkokappale, joten siitä tulee kommentteja jo näin etukäteen. Ensimmäinen julkinen arvio romaanista on herkkä asia. Vaikka kirjan on ennen sen ilmestymistä lukenut aika moni, suurin osa näistä lukijoista on joko ystäviä tai läheisiä tai kustantamoihmisiä, jotka ovat mukana romaanin julkaisuprosessissa. Siksi ensimmäisen oikeasti ulkopuolisen lukijan näkemystä odotellessa vallitsee pieni vainoharhaisuus […]

Elokuussa ilmestyvän romaanin vedokset on tarkistettu ja sinne se nyt sitten lähtee. Oikeastaan ennakkokappale meni jo painoon. Kyseessä on siis kirjailijan tervehdyksellä varustettu erikoispainos, joka lähetetään median edustajille jo ennen kirjan ilmestymistä, mutta eilen Tammen pressissä kuulin, että sitä on tänä kesänä jaossa rajattu määrä myös kenelle tahansa, joka sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. […]

Syksyllä ilmestyvä Kuiskaava tyttö alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Tämän romaanin kirjoittaminen oli kyllä kummallisin operaatio tähänastisella urallani, sekä itse prosessin että sitä ympäröivien tapahtumien osalta. Erikoinen on myös yksi kirjailijaesiintymiseni. Varsinaiset Kuiskaavan tytön promokeikat alkavat syksyllä, mutta 2.7. nousen lavalle Tuska-festivaalin (!) paneelikeskustelussa otsikolla Helvetin mustaa – pimeyden estetiikka nykymetallissa (lisätietoja Tuskan puhelavan […]

Kuokkamummo kokee vielä yhden ylösnousemuksen, kun saksankielinen käännös Stumme Seelen ilmestyy. Itse olen mummon kuopannut jo aikaa sitten, ja blogin ulkoasukin muuttuu pian ensi syksynä ilmestyvän Kuiskaava tyttö -romaanin mukaiseksi. Uusi romaani pakottaa mökkihöperöityneenkin valmistautumaan julkisuuteen (jota toivottavasti tulee, sillä romaani ansaitsee näkyvyyttä kahden vuoden työn jälkeen). Täytyy pitää suhteellisuudentaju kunnossa mahdollisten negatiivisten kritiikkien suhteen […]

Syksyllä ilmestyvällä romaanilla on jo nimi, kansikuva ja takakansiteksti. Käypä katsomassa. Lisätietoja ja taustoja tulossa blogiin kevään ja kesän aikana. Olen viime aikoina kuunnellut kumman tarkalla korvalla muusikoiden haastatteluja ja suhteuttanut niitä kirjailijan työhön. Jostakin syystä kirjailijoiden kommentit eivät ole tuntuneet samalla tavalla valaisevilta. Ehkä ne ovat liian lähellä ja tuttuja. Viimeksi kuuntelin tien päällä […]

Koko Hubaran aloittaman polemiikin inspiroima kirjoitukseni rönsyili mielenkiintoisiin keskusteluihin mielikuvituksen ja intuition luonteesta. Yksi vastaväite oli muotoa ”mielikuvitus ja intuitio eivät synny tyhjästä”, sillä nekin ovat poliittis-taloudellis-ideologisten realiteettien tuotosta. Olen epämuodikkaasti eri mieltä. Selvennän. Antiikin kreikkalaisten todellisuus poikkesi omastamme merkittävästi. Orjuus oli saumaton osa sivistynyttä yhteiskuntaa, naiset eivät saaneet käyttää julkista valtaa, jumalat olivat enemmän […]

Olin alkuaikoina usein katkera ja vihainen kirjailijoille, joita pidettiin ”korkeakirjallisina”. Tiesin etten ollut tarpeeksi lahjakas ja hienostunut ollakseni yksi heistä, joten mukana oli kateutta, mutta olin raivoissani myös siksi, että pidin näitä kirjailijoita sisäpiiriläisinä. Jopa romaanin alkulehdellä oleva virke, jossa kiitettiin sitä tai tätä säätiötä tuesta, saattoi laukaista kiukunpuuskan. Tiesin mitä se tarkoitti (…) Vanha […]