Elokuussa ilmestyvästä romaanistani on tehty ennakkokappale, joten siitä tulee kommentteja jo näin etukäteen.

Ensimmäinen julkinen arvio romaanista on herkkä asia. Vaikka kirjan on ennen sen ilmestymistä lukenut aika moni, suurin osa näistä lukijoista on joko ystäviä tai läheisiä tai kustantamoihmisiä, jotka ovat mukana romaanin julkaisuprosessissa. Siksi ensimmäisen oikeasti ulkopuolisen lukijan näkemystä odotellessa vallitsee pieni vainoharhaisuus siitä, että romaanissa on kokonaisuutena jotakin pielessä.

Tämä murikka vierähti sielun päältä, kun Suomi lukee -blogissa julkaistiin arvio Kuiskaavasta tytöstä.

Jos joku kykenee romaanista pitämään, perusasiat ovat kunnossa. Tuttuun tapaan teokseni herättänee myöhemmin myös nurinaa, mutta se kuuluu asiaan. Paatuneimmat genrelukijat valittavat, ettei ole tarpeeksi sitä tai tätä, joidenkin valtavirtalukijoiden mielestä taas saattaa olla liikaa juuri sitä ja tätä. Onneksi Suomessa tulee harvemmin täysin hysteeristä palautetta (Kuokkamummon englanninkielinen laitos aiheutti pari huvittavaakin kommenttia, jossa lukija oli joutunut täydelliseen moraaliseen hätätilaan).

Ensimmäisen arvion jälkeen uskallan ennustaa, että oma lukijakuntani pitää Kuiskaavasta tytöstä.

Lainaan blogiarviosta tämän:

Herkimmälle lukijalle Kuiskaava tyttö ei ole. Sillä vaikkei veri lennäkään eikä varsinaista väkivaltaa juuri ole, niin tiedän varsin hyvin että herkille ei psykologinenkaan jännitys sovi. Mutta jos pidät jännityksestä ja kauhusta, on elokuussa kaupoissa oleva Marko Hautalan romaani todella hienoa luettavaa elokuun öihin. Suosittelen!