Nosferatu ja kaupunginorkesteri

Tämä kannattaa tulla katsomaan vähän kauempaakin. Kotikaupungissani Vaasassa kaupunginorkesteri järjestää 31.10. halloween-erikoisnäytöksen F.W. Murnaun Nosferatu-klassikosta (1922). Moni on ehkä nähnyt tämän mykkäkauhuelokuvan pieneltä ruudulta ja hupaisalla musiikkiraidalla, joten nyt on mahdollisuus kokea elokuva niin kuin se aikoinaan koettiin: suurella kankaalla ja orkesterin säestyksellä. Ennen elokuvaa Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestari James Lowe ja minä vedämme kauhupiirin, jossa […]

Midsommar

Näin Juuri Ari Asterin (Hereditary) uuden kauhuelokuvan Midsommar. Alla tulee nyt siis kirjaimellisesti ensivaikutelmia, joten joidenkin asioiden kohdalla mieli voi vielä muuttua. Hereditaryyn verrattuna sekä käsikirjoitus että visuaalinen puoli on käännetty vielä pari astetta monimutkaisempaan ja runsaampaan suuntaan. Elokuvan alku on parasta ja tyylikkäintä kauhuelokuvaa, mitä nyt hetkeen olen nähnyt. Hyvistä puolista mainittakoon myös pääosanäyttelijä […]

Suspiria

Olin eilen tuplanäytöksessä, jossa katsottiin ensin Dario Argenton alkuperäinen Suspiria vuodelta 1977 ja perään Luca Guadagninon tuore näkemys aiheesta. Argenton elokuvan olen katsonut vuosikymmenten aikana monta kertaa, mutta oli hienoa nähdä se nyt valkokankaalla. Uusi Suspiria taas oli kokemus, josta en ole ehkä aivan vielä toennut. Vaikka yritin välttää lukemasta tai kuulemasta uusintaversiosta etukäteen, tiesin […]

Pellen paluu

Ensimmäiset muistoni Stephen Kingin Se-nimisestä romaanista eivät liity itse kirjan lukemiseen, vaan erään ystävän suullisiin tiivistelmiin tarinan karmivimmista huippukohdista. Vuosi oli 1986 tai -87 ja, mikäli oikein muistan, luin romaanin itse vasta, kun se ilmestyi suomeksi vuonna 1988. Olin tuolloin jo lukenut Kingiä englanniksi (suomentanutkin ruutupaperivihkoon), mutta yli tuhatsivuinen Se vaikutti kaiketi liian suurelta haasteelta. […]

Suosituksia kauhujen kevääseen

Blogin kirjoittamisen lisäksi lukeminen ja elokuvien katsominen ovat jääneet viime aikoina vähiin, mutta muutama mainitsemisen arvoinen tärppi nostettakoon esiin tähän monellakin tapaa kauhujen kevääseen. Olen ehtinyt kehumaan Michelle Paverin Dark Matter -romaania jo useammassakin yhteydessä. Odotukset olivat siis korkealla, kun kuulin hänen palaavan aavetarinagenreen. Onneksi Thin Air lunasti odotukset. Kyseessä on Himalajalle sijoittuva tarina, jossa […]

Bodom

Slasher-lajityyppi ei ole suosikkikauhuani, mutta Taneli Mustosen Bodomin lopputekstien aikana olisi tehnyt mieli nousta penkistä ja tuulettaa. Kansainvälisesta näkökulmasta Bodom on lajissaan ”vain” keskitasoa parempi. Suomalaisena elokuvana se on kuitenkin suorastaan merkkitapaus. Syitä: Ohjaajalla on näkemys, joka pysyy johdonmukaisesti kasassa. Näyttelijöiden välinen kemia toimii ja on tasapainossa. Mukana ei ole yhtäkään itseään näyttelevää tähteä (myös […]

Bram Stoker Awards

Elokuussa ilmestyvän romaanin vedokset on tarkistettu ja sinne se nyt sitten lähtee. Oikeastaan ennakkokappale meni jo painoon. Kyseessä on siis kirjailijan tervehdyksellä varustettu erikoispainos, joka lähetetään median edustajille jo ennen kirjan ilmestymistä, mutta eilen Tammen pressissä kuulin, että sitä on tänä kesänä jaossa rajattu määrä myös kenelle tahansa, joka sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. […]

Mihin moottorisaha ei pysty

Lievästi sanottuna toisteinen kuva nykykauhuelokuvassa: Nuori nainen. Vaatteet riekaleina. Hiukset ja kasvot veressä. Dekkarisarjoissa on oma versionsa tästä: Nuori nainen alastomana patologin pöydällä. Jostakin ihmeen syystä elokuvissa ja televisiosarjoissa sitä nuorta naisparkaa pitää piinata ja murhata yhä uudelleen. Feministisestä näkökulmasta aihio varmaankin ilmentää naisvihaa, mutta kirjailijana ajattelen, että kyseessä on pikemminkin vanhahtavan kliseen pakkotoisto: fiktiossa […]

Rotat kellarissa

Kun oma kirjoittaminen käy kierroksilla, tulee välillä analysoitua kollegoiden tekemisiä. Toisten tekemät ”virheet” nimittäin ovat mainioita opettajia. Viime aikoina olen miettinyt yksityiskohtien käyttämistä realismin illuusion luomiseksi (aihe josta Roland Barthes jo aikoinaan kirjoitti). Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota groteskien yksityiskohtien käyttämiseen. Mainiona johdatuksena aiheeseen toimii True Detectiven kakkoskauden jakso Night Finds You, joka alkaa Frank Seymon […]

Paholaisen naamio

Yksi lapsuuteni tärkeimpiä kirjoja oli Antti ja Asko Alasen kauhuelokuvan historiaa käsittelevä erinomainen teos Musta peili (1985). Vuosien (tai vuosikymmenten) varrella olen nähnyt suurimman osan kirjassa esitellyistä elokuvista, mutta aukkoja sivistykseen on jäänyt. Katsoin hiljattain yhden puuttuvista eli Mario Bavan ohjaaman Paholaisen naamion (La maschera del demonio, 1960). Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joista tämän […]

Turpa kiinni tai kuole

Vaikka joskus toisin luullaan, kauhugenre ei todellakaan ole kaikkein helpointa kauppatavaraa sen kummemmin Suomessa kuin muuallakaan. Mainio agentuurini Elina Ahlback Agency on kuitenkin saanut tahmeatkin dominopalikat kaatuilemaan, eli Kuokkamummo julkaistaan Yhdysvaltojen ja Saksan lisäksi myös Tsekeissä. Toivottavasti vastaavia uutisia tulee vielä lisää! Mutta myöhäisherännäinen elokuvavinkki zombielokuvien ystäville. Tai ehkä varsinkin heille, joita aihe ei yleensä […]

Tyttö kävelee yöllä yksin kotiin

Juuri kun luulin, että vampyyreissä ei ole enää mitään mielenkiintoista, näin Ana Lily Amirpourin elokuvan A Girl Walks Home Alone at Night (2014). Elokuvaa markkinoidaan luonnehdinnalla ”iranilainen vampyyrispagettiwestern”, mutta se kannattaa ottaa lähinnä merkkinä siitä, että kyseessä on hyvin omintakeinen teos. Toki musiikissa on välillä Ennio Morriconea ja kuvassakin italowesternin verkkaisuutta ja asetelmallisuutta, mutta itse […]