Tulevana viikonloppuna olen vieraana kotikaupunkini LittFestissä, joka on pyörinyt menestyksekkäästi jo kahdeksantoista vuotta. Suhdanteet vaihtelevat ja kirja-ala on kriisiytynyt ties kuinka monta kertaa festivaalin historian aikana, mutta sen suosio on ja pysyy.

LittFestin erikoisuus ja vahvuus on, että se on kaksikielinen tapahtuma, jossa ei käytetä tulkkeja ja jokainen saa puhua äidinkieltään (jopa paneelikeskustelut ovat joskus olleet sekakielisiä eli jokainen käyttää mitä kieltä haluaa).

Lisäksi festivaaliin on kuulunut se, että kirjailijoita ei muutenkaan karsinoida. Menestysdekkaristi, lastenkirjailija ja kokeellinen runoilija ovat mahtuneet hyvin samalle lavalle. En ole missään muussa kirjallisuustapahtumassa tehnyt yhtä paljon ”kirjailijalöytöjä” kuin LittFestissä, jossa yleisöä altistetaan lähes jokaisessa ohjelmanumerossa yllättäville tekijöille. Tämä oli festivaalin isän eli runoilija Ralf Andtbackan periaate alusta asti ja se on osoittautunut menestysreseptiksi.

Oma esiintymiseni on lauantaina klo 12 alkavassa Petterin sohvalla -osuudessa, jossa mainio Petter Lindberg haastattelee kirjailijoita.

LittFest on hyvä tauko poikkeuksellisen intensiiviselle kirjoittamiselle, jossa erinäiset deadlinet ovat olleet päällä yhtä aikaa. Hienoja kirjoja on tulossa, erityisesti tietysti syksyllä ilmestyvä romaani, mutta muutamassa muussakin projektissa olen mukana. Yhdestä mieluisasta mutta työläästä kirjoitusvastuusta väistyin hiljattain, kun julkaisin viimeisen kolumnini sanomalehti Pohjalaisessa otsikolla Tarinan jumala (ensimmäisen vuonna 2010 julkaistun kolumnini otsikko oli Jumalaton taide, joten jokin ympyrä tässä on sulkeutuvinaan).

Tulossa on toki myös maamme historian toinen KauhuCon, mutta siitä lisää lähempänä!