Tarina ja musiikki

Kesäisin ”Suomen Stephen King” lukee Stephen Kingiä, jotta tietäisi sitten taas syksyllä, mistä häntä syytetään. Ei nyt niinkään, sillä Tervetuloa Joylandiin on alkupuolen perusteella taattua Kingiä eli juttu luistaa ja tarina vetää ja päähenkilöt syövät koko ajan roskaruokaa viattomina ja vailla mitään tietoa nopeista hiilihydraateista. Nostalgista americanaa, murha ja riivattu huvipuisto. Ei se nyt kovin […]

Turpa kiinni tai kuole

Vaikka joskus toisin luullaan, kauhugenre ei todellakaan ole kaikkein helpointa kauppatavaraa sen kummemmin Suomessa kuin muuallakaan. Mainio agentuurini Elina Ahlback Agency on kuitenkin saanut tahmeatkin dominopalikat kaatuilemaan, eli Kuokkamummo julkaistaan Yhdysvaltojen ja Saksan lisäksi myös Tsekeissä. Toivottavasti vastaavia uutisia tulee vielä lisää! Mutta myöhäisherännäinen elokuvavinkki zombielokuvien ystäville. Tai ehkä varsinkin heille, joita aihe ei yleensä […]

Tyttö kävelee yöllä yksin kotiin

Juuri kun luulin, että vampyyreissä ei ole enää mitään mielenkiintoista, näin Ana Lily Amirpourin elokuvan A Girl Walks Home Alone at Night (2014). Elokuvaa markkinoidaan luonnehdinnalla ”iranilainen vampyyrispagettiwestern”, mutta se kannattaa ottaa lähinnä merkkinä siitä, että kyseessä on hyvin omintakeinen teos. Toki musiikissa on välillä Ennio Morriconea ja kuvassakin italowesternin verkkaisuutta ja asetelmallisuutta, mutta itse […]

Mitä Amityvillessä tapahtui

Vielä 1970-luvulla kauhuelokuvien vakiotemppuja oli julistaa, että tarina perustuu tositapahtumiin. Yksi aikakauden hiteistä sekä kirjana että elokuvana on Amityville Horror, joka kertoo Lutzin perheen kauhukokemuksista hulppeassa talossaan osoitteessa Ocean Avenue 112. Talon edelliset asukkaat olivat kuolleet kammottavassa perhesurmassa. Itse Amityville Horroria paljon kiehtovampi on kuitenkin dokumentti My Amityville Horror (2013), joka on henkilökuva todellisen Lutzin […]

Säteilyn sirinä

True Detective -sarjan ensimmäisen kauden siivellä kaksi katveeseen jäänyttä kauhukirjailijaa nousi myyntilistoille. Robert W. Chambersin Keltainen kuningas -teos kiinnosti äkkiä massoja. Nykykirjailijoista valokeilaan nousi Thomas Ligotti. Ligottin tapaus on siinä mielessä mielenkiintoisempi, että se syntyi oikeastaan mutkan kautta eli plagiointisyytöksestä. Jotkut True Detectiven ensimmäisen kauden repliikit olivat paikoin kuin sitaatteja Ligottin Conspiracy against the Human […]

Klovnit

Klovninpelko leviää kuulemma epidemioina. Näin väittää tutkija Killer Legends -nimisessä dokumentissa. Klovnihahmoa käsittelevä osuus on dokumentin parasta antia. Sen murhilla hekumoivat jaksot eivät minua juuri sytyttäneet. Tosimaailman väkivalta on yleensä vain banaalia, surullista ja vastenmielistä. Eri mantereilla putkahtaa tasaisin väliajoin esiin massahysterioita, joissa lapset alkavat kertoa klovnien vaanivan heitä ja esimerkiksi houkuttelevan autoihinsa. Nykyään ilmiö […]

Esipuhe varpaille

Valkoiset varpaat -kauhutarinakokoelma ilmestyy vihdoin torstaina 16. huhtikuuta! Mukana Virpi Hämeen-Anttila, Anders Fager, Jaakko Yli-Juonikas, Essi Kummu, Sami Hilvo, Satu Grönroos sekä allekirjoittanut. Novelliesittelyt voit nähdä täällä. E-kirja on jo saatavilla ja perinteinen kirjakin heti julkaisupäivästä lähtien. Ja tässä lupaamani ote antologiaan kirjoittamastani esipuheesta: Kauhu on sekä lajityyppi että tunne. Suurin osa meistä tutustuu lajityyppiin […]

Valkoiset varpaat

Toimittamani Valkoiset varpaat -kauhutarinakokoelman julkistaminen lähestyy! Kyseessä ei ole aivan tavanomainen antologia, sillä suurin osa mukana olevista kirjailijoista (Anders Fageria ja itseäni lukuun ottamatta) julkaisee tässä teoksessa ensimmäistä kertaa kauhua. Sisältö näyttää tältä: Virpi Hämeen-Anttila: Suljettu osasto Perinnetietoinen aavetarina päivittyy nykypäivään, kun salaperäiset voimat nousevat vastarintaan uudistusten kourissa pyristelevässä sivukirjastossa. Essi Kummu: Vapaapäivä Vinksahtaneessa ihmissuhdekuvauksessa […]

Vanhan naulapään paluu

Clive Barker palaa tänä keväänä kenobiittien maailmaan romaanilla The Scarlet Gospels. Päähenkilönä siis on vanha kunnon Pinhead. Barker iski aikanaan suoraan kipuhermoon. Sain kahdeksantoistavuotiaana jopa kunniamaininnan Pikku-Finlandia -kilpailussa esseelläni Barkerista. Taitaa edelleen olla ainut kauhukirjallisuutta käsittelevä teksti, joka kyseissä kilpailussa on noteerattu (tuolloin voittaja kirjoitti Pentti Saarikoskesta). Luen säännöllisin väliajoin uudelleen joitakin Veren kirjojen novelleja. […]

Synkkä sienimetsä

Kumartaessaan toisen korvansa lähelle mäyrän harmaata turkkia mies oli varma, että hän kuuli lukemattomien pienten kitojen koneiston. Se ahkeroi suonissa ja elimissä ja onkaloissa, jotka kuolema oli yrittänyt vaientaa. Hän kuljetti taskulampun valoa hellästi eläimen hännäntyngästä sen riippuvaan kuonoon ja kasvojen naamioon. ”Hyvä poika”, hän kuiskasi puuvajan hiljaisuudessa. ”Olet ollut ahkera.” Stephen Gregoryn The Woodwitch […]

Oculus

Kuulun niihin optimistisiin viemärisukeltajiin, jotka tasaisin väliajoin jaksavat hakea helmiä nykykauhuelokuvien surullisesta virrasta. Joskus sinnikkyys jopa palkitaan. Mike Flanaganin Oculus oli riemastuttava yllätys, väittäisin näin ensihuumassa jopa moderniksi klassikoksi. Yhtäkään varsinaisesti uutta ideaa siinä ei ole, ja loppu on aika hyvin tiedossa jo alkupuolella, mutta ei haittaa pätkääkään. Pikemminkin tulee taas kerran todistetuksi, että tärkeää […]

Äidit jotka syövät lapsia

Olin viikonloppuna Hämeenlinnassa Johannes Ojansuun mainiossa Perjantaiparlamentissa ja Helsingissä Matti Järvisen haastattelussa Ruumiin kulttuuri -lehteen. Molemmissa keskustelu venähti ja kulki odottamattomiinkin suuntiin, mikä sai tajuamaan, että olen päässyt viime syksyn haastatteluissa aika helpolla. Vinkki kirjailijoille. Jos haluatte välttää teostenne selittämistä, laittakaa romaanin kanteen homeinen mummo, joka näyttää kieltä. Kukaan ei kysy mielipidettänne yhteiskunnan tilasta ja […]

Kuokka englanniksi

Rakastan kirjallisuuden kääntäjiä, tuota alipalkattua ja päähänpotkittua kulttuuriammattilaisten joukkoa, joka mahdollistaa esimerkiksi sen, että me suomalaiset voimme lukea Mo Yania tai Haruki Murakamia. Olen käynyt viestinvaihtoa Kuokkamummon mainion kääntäjän Jenni Salmen kanssa. Esiin nousee jälleen mielenkiintoisia ja odottamattomia asioita. Kun 80-luvun suomalainen hyvinvointivaltiotodellisuus siirretään Yhdysvaltoihin, kyseessä on paljon muutakin kuin sanakirjan kanssa kamppailua. Nimi Kekkonen […]

Maailma on häkki

Lintujen yhteislaulu paisuu ja saavuttaa huippunsa, sitten se latistuu, vääristyy, sen ääriviivat romahtavat. Malorie kuulee äänen kuin olisi sen sisällä. Kuin hän olisi lintuhäkissä tuhannen sekopäisen linnun kanssa. Tuntuu kuin heidän ylleen olisi laskettu häkki. Pahvilaatikko. Lintulaatikko. Se pimentää auringon. Joulun alla hankkimani e-kirjojen lukulaite on kiihdyttänyt lukutahtini lähes maaniselle tasolle. Raportoin tänne vain huippukohdista […]

Tunnottomat

Olin vuosituhannen vaihteessa töissä elokuvia maahan tuovassa firmassa, jossa tein repliikkitaksalla käännöksiä. Monet tuolloin näkemistäni elokuvista pistivät kyynelehtimään, yleensä vääristä syistä. Tilannetta ei helpottanut, että kääntäjän pitää katsoa työn alla oleva elokuva vähintään kaksi kertaa, mieluusti kolme. Mukana oli onneksi tasaiseen tahtiin myös helmiä, esimerkiksi Jaume Balaguerón Nimetön (Los sin nombre). Olen siitä saakka yrittänyt […]

Kauheaa joulua

Vuoden viimeinen Kuokkamummoon liittyvä esiintymiseni oli Radio Helsingissä. Ohjelmaa varten tein eräänlaisen top 5 -listan kauhukirjallisuuden osalta, mutta juttu luisti Taru Torikan kanssa niin mukavasti, että koko asia unohtui (ilmeisesti sekä toimittajalta että minulta). Väänsin listaa junamatkalla kuitenkin sen verran hartaasti ja kaikkea muuta kuin ilon kautta, että julkaisen sen perusteluineen täällä. 1. Shirley Jackson: […]

Elävien kuolleiden synty

Kuokkamummolla on ollut hyvä vuosi. Se on tuonut minulle paljon uusia lukijoita, ilmiselvästi ilahduttanut vanhoja ja herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin. Yksi henkilökohtainen riemunaihe oli nähdä romaanini Stephen Kingin teoksen vieressä televisiomainoksessa. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri harppaus sisälläni asuvalle varhaisteinille, joka luki Kingiä kuin hypnoosissa. Kuokkamummo on myös ensimmäinen romaani, jonka maailmasta minun on ollut vaikeaa päästää […]

Kaksi Hohtoa

Kirjoitan tätä huomattavan paineen alaisena, sillä en ole vielä katsonut Yle Teemalta juuri tullutta dokumenttia Huone 237, jossa esitetään ilmeisen omalaatuisia teorioita Stanley Kubrickin Hohdosta. Dokumentin kommentoimisen sijaan voinkin siis esittää oman näkemykseni tästä klassikosta, sekä romaanista että elokuvasta. Kyseessähän on siinä mielessä kiistanalainen asia, että Stephen King ei pitänyt Kubrickin elokuvasta pätkän vertaa. Olen […]

Annabelle ja Halloween

Olen herätellyt vanhaa harrastusta eli alkanut käydä elokuvateatterissa. Nostalgista. Tavallaan nostalginen oli myös eilen katsomani Annabelle. Kyseessä on tyylikkään The Conjuring -elokuvan spinoff-tarina, jonka voi toki katsoa myös itsenäisenä elokuvana. The Conjuringista kirjoitin jo aikanaan. Minulle se oli riemastuttava yllätys, kun olin jo tottunut siihen, että Hollywood oli jumittunut tekemään kauhua teinislasher-sapluunalla. The Conjuring toi […]

Helsingin kirjamessut ja Chucky

Kuokkamummon matka Amerikkaan sai mukavasti mediahuomiota. Se on suomalaiselle teokselle aina hyväksi jo ennen kuin englanninkielinen versio ilmestyy (vasta ensi syksynä). Tästäkin aiheesta ehkä puhutaan Helsingin kirjamessuilla, jossa minua haastattelee tuttu ja kaima eli Marko Gustafsson (kohtasimme ensimmäistä kertaa viime kevään Prosakissa). Messuesiintymiseni aika on sunnuntai 26.10. klo 12 ja paikkana on miellyttävältä kalskahtava Wine […]

Granny Hatchet

Nyt se on virallista: Kuokkamummo julkaistaan ensi syksynä Yhdysvalloissa nimellä Granny Hatchet. Uutinen julkistettiin Frankfurtin messuilla, joissa Suomi on tänä vuonna teemamaana. Lisätietoja agentuurini Ahlback Agencyn sivuilla. Kuulin jo jokin aika sitten, että englanninkielisessä maailmassa oli kiinnostuttu teoksesta, mutta suoraan sanoen en uskonut. Tai tavallaan uskoin, mutta suhtauduin aiheeseen hyvin pessimistisesti. Asenteeseeni on kaksi hyvää […]

Ja henget lauloivat

Monissa kauhutarinoissa (kuten eräässä Kuokkamummossa), laskeudutaan merkittävissä kohdissa maan tai veden alle. Toki tämä on toistuva piirre myös monissa klassikoissa (Danten Infernossa, Coleridgen Kubla Khanissa, Kalevalan Lemminkäisen äiti -tarinassa, Osiris-myytissä ja niin edelleen). David Lewis-Williams esittää teoksessaan The Mind in the Cave (2004) ilmiölle yleisinhimillisiä, neurologisia syitä. Laboratorio-olosuhteissa aiheutetuissa poikkeuksellisissa tajunnantiloissa ihmiset raportoivat säännönmukaisesti kuiluun […]

Paluu kellariin

Groteskit tarinat ovat polkuja kohti ”mysteeriä ja odottamatonta”, sanoo Flannery O’Connor, jolta varmasti tivattiin usein, miksi hän kirjoittaa niin julmia ja outoja tarinoita. O’Connorin tapaisille kirjailijoille kyllä keksittiin Yhdysvalloissa nimike Southern Gothic (tai Southern Grotesque). Se sai varmasti suuren yleisön nukkumaan yönsä paremmin. Hirviömäiset tarinat rajattiin alueellisiksi kuvauksiksi Syvästä Etelästä. O’Connorin tapauksessa groteskien elementtien taustavaikuttajana […]

Lähtölaukaus

Romaanin ilmestyminen on käsillä. Kirjaa meni hiljattain jakoon Tammen FB-sivuilla, jossa kirjatrailerin kommentoijille jaettiin kymmenen ennakkokappaletta. Virallinen julkistamistilaisuus on kotikaupungissani Vaasassa 12.8. (perinteikkäässä Ritzissä, joka on 50-luvulla aloittanut elokuvateatteri Kirkkopuistikkolla). Mainittakoon että yksi ohjelmanumero on Saila Loukeen dramatisointi ja esitys romaanin ensimmäisestä luvusta. Kuokkamummo on ensimmäinen romaani, jota kutsun täysin estoitta kauhuromaaniksi. Olen suhtautunut genreleimoihin […]