Kauheaa joulua
Vuoden viimeinen Kuokkamummoon liittyvä esiintymiseni oli Radio Helsingissä. Ohjelmaa varten tein eräänlaisen top 5 -listan kauhukirjallisuuden osalta, mutta juttu luisti Taru Torikan kanssa niin mukavasti, että koko asia unohtui (ilmeisesti sekä toimittajalta että minulta). Väänsin listaa junamatkalla kuitenkin sen verran hartaasti ja kaikkea muuta kuin ilon kautta, että julkaisen sen perusteluineen täällä.
1. Shirley Jackson: The Haunting of Hill House. Modernin aavetarinan kivijalka, jonka tunnelma on arvaamaton ja ristiriitainen. Daphne du Maurierin Rebecca voisi olla jonkinlainen vertauskohta, mutta Jackson on omassa sarjassaan siinä, kuinka hän rakentaa henkilöhahmonsa ja miten vaivattomasti hän vuorottelee kepeän ja pahaenteisen välillä. Mainittakoon että varastin tietoisesti Kuokkamummoon erään Hill Housen jipon. Sekin ehkä kertoo, kuinka edelleen toimiva ja tuore Jacksonin romaani on.
2. Richard Matheson: Helvetin talo (Hell House). Laitoin Mathesonin teoksen listalle siksi, että kyseessä on eräänlainen pari Jacksonin romaanille. Molemmat kuvaavat riivattua taloa, mutta siinä missä Jackson näyttää silmäkulmassa häilähtävää varjoa, Matheson pistää mätänevän zombin raiskaamaan yhden päähenkilönsä. Helvetin talo on monella tapaa hölmökin romaani, mutta uskomattoman pahaenteinen imu siinä on. Ja kai jokaisen tulee lukea teos, jonka lopetus on ehkä huonoin kaunokirjallisuuden historiassa. En kerro siitä enempää, mutta painotettakoon, ettei se hienoa matkaa pilaa.
3. Thomas Ligotti: Teatro Grottesco. Blogiani pidempään seuranneille ei tarvitse tätä valintaa kauheasti selitellä. Ligotti on monella tapaa tavoittanut sen, mikä kauhugenressä oikeasti pelottaa, kaikkien hirviöiden ja nukkehahmojen ja soittorasioiden ja muun rekvisiitan takana. Joillekin lukijoille se voi olla liikaa, vaikka pikimustaa huumoriakin on lähes jokaisessa Teatro Grottescon tarinassa. Ligottin kauhun voisi tiivistää lauseeseen: olisikin edes hirviöitä.
4. Mark Z. Danielewski: House of Leaves. Varoituksen sana perinteisen proosan ystäville: tämä on todella kokeellista tavaraa. Ja heti perään haaste samaisille perinteisen proosan ystäville: kokeilkaapa tätä. House of Leaves on sekin tavallaan riivatusta talosta kertova romaani, mutta kerronta on jotakin aivan muuta kuin Jacksonilla ja Mathesonilla. Romaani kerää ilmeisesti edelleen uusia vannoutuneita faneja. En ihmettele. Jos perinteinen kauhuromaani tuntuu puisevalta ja niin nähdyltä, tämä teos vie takuulla uusiin sfääreihin.
5. Ramsey Campbell: The Decorations. Myönnän että tämä oli eräänlainen sesonkivalinta, mutta uskomattoman hieno novelli on kyseessä joka tapauksessa. Decorations kertoo joulukoristeista ja siitä, miten kammottavia ne voivat olla (muutenkin kuin esteettisessä mielessä). Kuten Campbellin toinen jouluaiheinen novelli The Chimney, jutun perusidea kuulostaa vitsiltä, mutta sitä lukiessa hymy hyytyy jossakin vaiheessa. Päähenkilö on pikkupoika, joka joutuu menemään joulunpyhiksi perheensä kanssa isoäidin luokse. Tarinassa ei kerrota, mikä isoäitiä vaivaa, mutta selvää on, että hän ei ole enää täysin kartalla puheissaan ja tekemisissään, mikä konkretisoituu selkeimmin hänen melko ylenpalttisissa joulukoristeluissaan. Campbellin nerous pääsee harvoin romaaneissa loistamaan, mutta tätä novellia voi suositella täydestä sydämestä joululukemiseksi. Jos ympärillä on psykedeelisesti välkkyviä jouluvaloja, aina parempi.
Koska listat ovat aina vääriä, mainittakoon että rannalle jäivät Lovecraftin, Poen ja Barkerin lisäksi esimerkiksi Kathe Kojan mainio The Cipher, oma lapsuudentraumani eli Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary), Sarah Watersin Vieras kartanossa (The Little Stranger) ja kaksi novellia eli John Langanin Technicolor (kokoelmasta The Wide, Carnivorous Sky & Other Monstrous Geographies) ja Anders Fagerin När döden kom till Bodskär (kokoelmasta Samlade svenska kulter).
Viimeksi mainitusta novellista satun onneksi tietämään, että se ollaan julkaisemassa myös suomeksi ja minulla saattaa olla sormeni pelissä.
Mutta siitä vasta sitten, kun joulu on ohi ja vuosi on uusi.