Kuulun niihin optimistisiin viemärisukeltajiin, jotka tasaisin väliajoin jaksavat hakea helmiä nykykauhuelokuvien surullisesta virrasta. Joskus sinnikkyys jopa palkitaan.

Mike Flanaganin Oculus oli riemastuttava yllätys, väittäisin näin ensihuumassa jopa moderniksi klassikoksi. Yhtäkään varsinaisesti uutta ideaa siinä ei ole, ja loppu on aika hyvin tiedossa jo alkupuolella, mutta ei haittaa pätkääkään. Pikemminkin tulee taas kerran todistetuksi, että tärkeää ei ole mitä kerrotaan, vaan miten.

Päällisin puolin elokuvassa on kyse kirotusta peilistä. Idea on ikivanha, sillä peilejä pidettiin pitkään demonisina esineinä. Ei tarvitse mennä kovin montaa sukupolvea taaksepäin, kun itsensä näkeminen peilikuvassa oli rahvaalle äärimmäisen harvinaista ja siksi hämmentävää. Psykoanalyytikko Jacques Lacan teki peilistä eräänlaisen symbolin ihmisen sisäiselle hajaannukselle (itse käsittelin aihetta Torajyvät-romaanissa).

Oculus käyttää peilin luomaa dissosiaatiotunnetta nerokkaasti hyväkseen, mutta samalla se iskee syvemmälle ja henkilökohtaisemmin. Tilastollisesti arvioituna moni tätä lukeva on viettänyt lapsuutensa avioeroprosessin keskellä, ehkä jopa alkoholistivanhempien päähänpistojen armoilla. He tietävät ehkä parhaiten, mistä Oculuksen synkkä energia syntyy.

Vahva suositus tälle elokuvalle. Nettiarvioissa se on saanut maltillista kolmea tähteä, mutta syy on se vanha: kauhuyleisö on jakaantunut niihin joiden mielestä kyseessä on taidemuoto ja niihin toisiin.

Kirjapuolella on ollut pitkästä aikaa hitaampaa, mutta kaksi mielenkiintoista kotimaista tapausta odottaa lukuvuoroaan. Anneli Kanto julkaisi hiljattain Pyöveli-nimisen romaanin, joka nimensä mukaisesti kertoo pohjalaisesta pyövelistä 1600-luvun Suomessa. Toinen on Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla. Raevaaran edellinen romaani Laukaisu oli julkaisuvuotenaan ehkä mieleenjäävin lukemani suomalainen teos, joten E.T.A. Hoffman -henkinen kauhuromaani samaiselta kirjailijalta on pakko lukea tuoreeltaan.

Kuokkamummo-romaanin uutisia on luvassa myöhemmin myös. Tekisi mieli jo tässä vaiheessa puida erästä sen ulkomaanjulkaisuun liittyvää nimiasiaa, mutta maltan mustan kieleni.