Kiiltokuvan takana

Hän inhosi minua ja rukoili, ettei joutuisi enää koskaan katsomaan minua. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, mitä sisällä oli. Hän oli kuvitellut, että ihminen on sileä ja virheetön sekä ulkoa että sisältä. Hän ei voinut sietää sotkua, kaaosta, verta. Sara Granin Come Closer (2003) on lyhyen ajan sisällä jo toinen lukemani hieno riivausaiheinen romaani […]

Poe japanilaisittain

Viime syksynä Helsingin kirjamessuilla sain Tammen Antti Valkamalta manga-albumin nimeltä Saksinainen. Sitä lukiessa aloin miettiä, missä ovat japanilaiset kauhukirjailijat. Sikäläinen genre-elokuva rynnisti länsimaisille markkinoille 2000-luvulle sellaisella vauhdilla, että mustien hiustensa takaa mulkoilevat demonitytöt alkoivat jo haukotuttaa, mutta kirjallisuuden puolella on ollut (ehkä joitakin Yoko Ogawan novelleja lukuun ottamatta) melko hiljaista. Yksi esimerkki englanninkielisestä käännöksestä tuli […]

Pää täynnä aaveita

Nyt se tapahtui: melkein jätin romaanin yöllä kesken siksi, että alkoi pelottaa. Samalla voin kerrankin julistaa oman valintani vuoden romaaniksi! Paul Tremblayn A Head Full of Ghosts (2015) on mestariteos kaikella tavalla: älykäs, riipaiseva, pirullisen hauska ja uskomattoman karmiva. En muista, koska perinteinen juoniromaani olisi viimeksi yhdistynyt näin hyvin kokeelliseen lähestymistapaan (David Mitchell tulee etäisesti […]

Nainen i svart

Syksyn kiireisimmän vaiheen päättää osaltani LittFest-tapahtuma, tuo kirjallisuuden oma Strömsö. Olen kaksikielisen (toisinaan jopa nelikielisen) festivaalin taiteellisena johtajana jo neljättä vuotta ja pidän edelleen sitä hengeltään ainutlaatuisena Suomessa. Tällä kertaa tapahtuman teema on Eläin ja ihminen / djur och människa, mikä tietysti sopii muun muassa viime viikkojen keskusteluihin eläinten kohtelusta. LittFestin jälkeen olisi tarkoitus keskittyä […]

Kuninkaan puhe

Olin alkuaikoina usein katkera ja vihainen kirjailijoille, joita pidettiin ”korkeakirjallisina”. Tiesin etten ollut tarpeeksi lahjakas ja hienostunut ollakseni yksi heistä, joten mukana oli kateutta, mutta olin raivoissani myös siksi, että pidin näitä kirjailijoita sisäpiiriläisinä. Jopa romaanin alkulehdellä oleva virke, jossa kiitettiin sitä tai tätä säätiötä tuesta, saattoi laukaista kiukunpuuskan. Tiesin mitä se tarkoitti (…) Vanha […]

Horror Writers Association

Sain Helsingin kirjamessujen aikaan viestin, että minut on hyväksytty aktiivijäseneksi kunnianarvoisaan Horror Writers Associationiin. Kyseessä on vanhin alan yhdistys, johon kuuluu Ramsey Campbellin ja Clive Barkerin kaltaisia tekijöitä ja joka jakaa vuosittain genren arvostetuimman palkinnon eli Bram Stoker Awardin. Näköjään olen ensimmäinen järjestön suomalaisjäsen (ainakin täysjäsen, jäsenyydessä on eri asteita). Tämä kertoo niistä aika nopeistakin […]

Kauheimmat kirjamessut

Torstaina alkavilla Helsingin kirjamessuilla minulla ei ole uutta kirjaa esiteltävänä (joitakin vanhoja jaan pari kappaletta messuilla ilmaiseksi, mistä lisää viestin lopussa). Siitä huolimatta tämänvuotisesta on tulossa historiallinen. Syy on se, että tapaan kasvotusten Anne Leinosen ja Boris Hurtan, kun keskustelemme kauhukirjallisuudesta sunnuntaina (Takauma -lava klo 15.30). Molemmat ovat olleet kirjailijanurani kannalta äärimmäisen tärkeitä ihmisiä, mutten […]

Pelon ilme

Kun ihminen huutaa kauhusta, hänen näkökenttänsä laajenee, hajuaisti tehostuu ja hampaiden paljastuminen saa hyökkääjän potentiaalisesti harkitsemaan uudelleen. Näin kertoo sosiologi Margee Kerr populaarissa tietokirjassaan Scream: Chilling Adventures in the Science of Fear (2015). Luulen ettei näyttelijä Janet Leigh analysoinut tällaisia asioita Psykon kuuluisan suihkukohtauksen kuvausten aikana, mutta hänen ilmeensä on hyvä esimerkki siitä, miltä kauhu […]

The Black Tongue ilmestynyt

Kuokkamummo ilmestyi eilen Yhdysvalloissa, joten kirjoittamistani on häirinnyt hermostunut ensireaktioiden odottaminen. Olen vieläkin epävarma sen suhteen, miten ei-suomalainen lukija romaanin ymmärtää. Hyvältä näyttää, onneksi. Jopa täysiä pisteitä Amazonin lukijapalautteessa ja esimerkiksi ja täällä ja täällä. Brittikirjailija Kirsty Logan ylisti The Black Tongue -romaania jo jokin aika sitten twitterissä ja Goodreads-palvelussa. Erityisesti ihastutti se, että Logan […]

Yön ilmeettömät olennot

Etymologisesti ”okkulttinen” (occultus; occulere) on jotakin kätkettyä, suljettua ja varjojen sinetöimää (…) Kätketty maailma, joka ei paljasta meille mitään muuta kuin piiloutuvuutensa, on tyhjä, anonyymi todellisuus, joka on välinpitämätön inhimillisen tiedon suhteen. Kauhun filosofiasta on kirjoitettu paljon, mutta Eugene Thackerin In the Dust of This Planet: Horror of Philosophy (2011) kääntää suunnan ja valottaa kauhutarinoiden […]

Gotiikan jäljillä

”Modernit klassikot tässä genressä ovat harvinaisia, välittömät klassikot vielä harvinasempia. The Loney saattaa kuitenkin olla molempia.” Telegraphin kriitikko ei ole mielipiteineen yksin. Myös The Guardian käyttää Andrew Michael Hurleyn esikoisromaanista The Loney luonnehdintaa ”goottilainen mestariteos”. Edes brittiläisen päivälehden kriitikot eivät usein moista sanaparia enää käytä. Suomessa ilmaisu olisi sula mahdottomuus. Meillä gotiikan perinnettä ei ole […]

Mustaa postia

Kuokkamummon syyskuun 22. päivä ilmestyvän englanninkielisen version The Black Tongue -tekijäkappaleet ovat saapuneet. Romaanin ennakkolukukappaleita on jo arvioitukin ja se on mukana Goodreadsin Book giveaway -kampanjassa. Olen yleensä sitä mieltä, ettei vanhoja tekeleitä kannata jäädä ihastelemaan, vaan aina jatkaa uuden luomista. Tämän englanninkielisen version kohdalla piti kuitenkin pysähtyä hetkeksi. Äänikirjaversio tuli jo aiemmin ja kuuntelin […]