Tuska ja Kirjahyrrä

Syksyllä ilmestyvä Kuiskaava tyttö alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Tämän romaanin kirjoittaminen oli kyllä kummallisin operaatio tähänastisella urallani, sekä itse prosessin että sitä ympäröivien tapahtumien osalta. Erikoinen on myös yksi kirjailijaesiintymiseni. Varsinaiset Kuiskaavan tytön promokeikat alkavat syksyllä, mutta 2.7. nousen lavalle Tuska-festivaalin (!) paneelikeskustelussa otsikolla Helvetin mustaa – pimeyden estetiikka nykymetallissa (lisätietoja Tuskan puhelavan […]

Helsinki Lit

Olin toistamiseen Helsinki Lit -tapahtumassa Jarl Hellemann -palkintoraatilaisen roolissa ja pidin jälleen näkemästäni. Tapahtumaa kuitenkin myös kritisoidaan. Se ei tietenkään ole ihme. Tuskin mikään kirjallisuustapahtuma (ehkä Helsingin kirjamessuja lukuun ottamatta) saa yhtä paljon julkisuutta ja Yle Teeman suorat lähetykset tekevät Helsinki Litistä valtakunnallisen kirjallisuuden näyteikkunan. Lisäksi kyseessä on maksullinen tapahtuma, jolloin tiukkoja laatuvaatimuksia saakin olla. […]

Kirjallisuuden kuolema

Uuden romaanin valmistumisen alla olen jälleen kiinnittänyt huomiota ristiriitaisiin kommentteihin kirjallisuuden tulevaisuudesta. Toisaalla julistetaan täydellistä tuhoa, toisaalla nähdään jopa aika omituisia kehityssuuntia ja merkkejä esimerkiksi perinteisen printtikirjan uudesta noususta. Yleisen ”ihmiset eivät enää lue kirjoja” -julistamisen sijaan pitäisikin mielestäni olla huolissaan täsmällisemmin ja suhteellisuudentajuisemmin. Vaikka myynnin lasku ja kustannusalan yt-neuvottelut ovat varsinkin läheltä katsottuna ikäviä […]

Oman elämän myytti

Kuokkamummo kokee vielä yhden ylösnousemuksen, kun saksankielinen käännös Stumme Seelen ilmestyy. Itse olen mummon kuopannut jo aikaa sitten, ja blogin ulkoasukin muuttuu pian ensi syksynä ilmestyvän Kuiskaava tyttö -romaanin mukaiseksi. Uusi romaani pakottaa mökkihöperöityneenkin valmistautumaan julkisuuteen (jota toivottavasti tulee, sillä romaani ansaitsee näkyvyyttä kahden vuoden työn jälkeen). Täytyy pitää suhteellisuudentaju kunnossa mahdollisten negatiivisten kritiikkien suhteen […]

Elämänohjeita kirjailijoille

Syksyllä ilmestyvällä romaanilla on jo nimi, kansikuva ja takakansiteksti. Käypä katsomassa. Lisätietoja ja taustoja tulossa blogiin kevään ja kesän aikana. Olen viime aikoina kuunnellut kumman tarkalla korvalla muusikoiden haastatteluja ja suhteuttanut niitä kirjailijan työhön. Jostakin syystä kirjailijoiden kommentit eivät ole tuntuneet samalla tavalla valaisevilta. Ehkä ne ovat liian lähellä ja tuttuja. Viimeksi kuuntelin tien päällä […]

Mustan Tomin tupa

Kauhuikoni H.P.  Lovecraftin rasismi on puhuttanut viime vuosina tavallista enemmän (kirjoitin World Fantasy Award -jupakasta itsekin). Koska tällaiset keskustelut ajautuvat helposti älyttömyyksiin, lopetin jupakan seuraamisen melko lyhyeen. Victor LaVallen tuore romaani The Ballad of Black Tom sen sijaan on mainio ja aidosti kirjallinen reaktio polemiikkiin. Ja mikä tärkeintä, se on oivaltava kauhutarina. LaValle kunnioittaa Lovecraftin […]

Syntyykö taide tyhjästä

Koko Hubaran aloittaman polemiikin inspiroima kirjoitukseni rönsyili mielenkiintoisiin keskusteluihin mielikuvituksen ja intuition luonteesta. Yksi vastaväite oli muotoa ”mielikuvitus ja intuitio eivät synny tyhjästä”, sillä nekin ovat poliittis-taloudellis-ideologisten realiteettien tuotosta. Olen epämuodikkaasti eri mieltä. Selvennän. Antiikin kreikkalaisten todellisuus poikkesi omastamme merkittävästi. Orjuus oli saumaton osa sivistynyttä yhteiskuntaa, naiset eivät saaneet käyttää julkista valtaa, jumalat olivat enemmän […]

Mihin moottorisaha ei pysty

Lievästi sanottuna toisteinen kuva nykykauhuelokuvassa: Nuori nainen. Vaatteet riekaleina. Hiukset ja kasvot veressä. Dekkarisarjoissa on oma versionsa tästä: Nuori nainen alastomana patologin pöydällä. Jostakin ihmeen syystä elokuvissa ja televisiosarjoissa sitä nuorta naisparkaa pitää piinata ja murhata yhä uudelleen. Feministisestä näkökulmasta aihio varmaankin ilmentää naisvihaa, mutta kirjailijana ajattelen, että kyseessä on pikemminkin vanhahtavan kliseen pakkotoisto: fiktiossa […]

Kiiltokuvan takana

Hän inhosi minua ja rukoili, ettei joutuisi enää koskaan katsomaan minua. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, mitä sisällä oli. Hän oli kuvitellut, että ihminen on sileä ja virheetön sekä ulkoa että sisältä. Hän ei voinut sietää sotkua, kaaosta, verta. Sara Granin Come Closer (2003) on lyhyen ajan sisällä jo toinen lukemani hieno riivausaiheinen romaani […]

Poe japanilaisittain

Viime syksynä Helsingin kirjamessuilla sain Tammen Antti Valkamalta manga-albumin nimeltä Saksinainen. Sitä lukiessa aloin miettiä, missä ovat japanilaiset kauhukirjailijat. Sikäläinen genre-elokuva rynnisti länsimaisille markkinoille 2000-luvulle sellaisella vauhdilla, että mustien hiustensa takaa mulkoilevat demonitytöt alkoivat jo haukotuttaa, mutta kirjallisuuden puolella on ollut (ehkä joitakin Yoko Ogawan novelleja lukuun ottamatta) melko hiljaista. Yksi esimerkki englanninkielisestä käännöksestä tuli […]

Pää täynnä aaveita

Nyt se tapahtui: melkein jätin romaanin yöllä kesken siksi, että alkoi pelottaa. Samalla voin kerrankin julistaa oman valintani vuoden romaaniksi! Paul Tremblayn A Head Full of Ghosts (2015) on mestariteos kaikella tavalla: älykäs, riipaiseva, pirullisen hauska ja uskomattoman karmiva. En muista, koska perinteinen juoniromaani olisi viimeksi yhdistynyt näin hyvin kokeelliseen lähestymistapaan (David Mitchell tulee etäisesti […]

Nainen i svart

Syksyn kiireisimmän vaiheen päättää osaltani LittFest-tapahtuma, tuo kirjallisuuden oma Strömsö. Olen kaksikielisen (toisinaan jopa nelikielisen) festivaalin taiteellisena johtajana jo neljättä vuotta ja pidän edelleen sitä hengeltään ainutlaatuisena Suomessa. Tällä kertaa tapahtuman teema on Eläin ja ihminen / djur och människa, mikä tietysti sopii muun muassa viime viikkojen keskusteluihin eläinten kohtelusta. LittFestin jälkeen olisi tarkoitus keskittyä […]