Syksyn kiireisimmän vaiheen päättää osaltani LittFest-tapahtuma, tuo kirjallisuuden oma Strömsö.

Olen kaksikielisen (toisinaan jopa nelikielisen) festivaalin taiteellisena johtajana jo neljättä vuotta ja pidän edelleen sitä hengeltään ainutlaatuisena Suomessa. Tällä kertaa tapahtuman teema on Eläin ja ihminen / djur och människa, mikä tietysti sopii muun muassa viime viikkojen keskusteluihin eläinten kohtelusta.

LittFestin jälkeen olisi tarkoitus keskittyä kirjoittamiseen, sillä parikin teosta on työn alla.

Pieni häiritsevä houkutus kuitenkin ilmaantui, kun vanha ystäväni Profilteatern ottaa tämän vuoden puolella vielä kerran ohjelmistoonsa häikäisevän näytelmäsovituksensa Susan Hillin The Woman in Black -romaanista.

Uumajalaisteatterin erikoisuus on tehdä näytelmiä, joissa yleisö ei pääse ihan vähällä. Katsomon puolella on piilotettu näyttelijöitä eikä fyysinen koskemattomuuskaan ole aivan täydellinen (joku saattaa vaikkapa napata nilkoista). Kunpa tätä lajia tulisi vähitellen Suomeenkin!

Syysaamuani taas piristi LitReactor Magazinen arvio The Black Tonguesta. Kriitikko Leah Dearborn ehdottaa kirjan lukemista yksin hotellihuoneessa, jossa on välkkyvä lamppu. LitReactorin arvioissa on vakio-osiona myös romaanin filmatisointia varten pohdinta mahdollisista näyttelijöistä.

Kuokkamummon rooliin olisi ehdolla Helena Bonham Carter. Ei paha.