Syksyn romaanista on tullut puoliksi kesäromaani. Erinäisissä yhteyksissä jaetun ennakkokappaleen lisäksi Kuiskaava tyttö on nyt jo saatavilla e-kirjana heinäkuun loppuun saakka tarjoushintaan. Printtikirjan julkaisuajankohta on siis elokuu, mutta hätäisimmät voivat kääntyä Elisa Kirjan puoleen saman tien.

Myös ensimmäiset romaaniin liittyvät haastattelut ovat ilmestyneet, niistä viimeisin täällä. Jutun lopussa oleviin kirjasuosituksiin sisällytin Kuiskaavaan tyttöön olennaisesti liittyvän teoksen eli Julian Jaynesin kiistanalaisenkin tietoisuuden historiaa käsittelevän järkäleen, jossa tekijä esittää ääniharhojen kuuluneen olennaisena osana esitietoisen mielen toimintaan. Olen kirjoittanut aiheesta moneen otteeseen, esimerkiksi tässä blogipäivityksessä.

Minua viehättävät teoriat, jotka vetävät rohkeasti suuria linjoja eivätkä jää jokaisen pikkuseikan kanssa näpertelemään. Yhtään ei haittaa, jos tekijä vielä kirjoittaa niin hyvin kuin Jaynes.

Hiljattain mieleeni tuli toinen vastaava, kun törmäsin keskusteluun jatulintarhoista. Niiden merkitystä on varmasti tutkittu paljonkin, mutta itse ajattelin heti Karl Kerényin Dionysos-kulttia käsittelevää teosta.

Kerényin mukaan nimittäin myös kreikkalaisen kulttuurin labyrintit olivat alunperin pyöreämuotoisia ja näyttivät itse asiassa hyvin paljon jatulintarhoille. Paremmin tunnettu kulmikas labyrintti on myöhäisempi kuvataiteellinen konventio.

Mielenkiintoista on myös se, että jatulintarhan ruotsinkielinen nimitys on jungfrudans. Kerényin mukaan kreikkalainen labyrinttikin oli alunperin tanssikuvio, jota johtaa huivia perässään vetävä nuori nainen. Teorian mukaan Minotauros-myytissä esiintyvä Ariadnen lanka on variaatio huivista, jolla esitanssija johdattaa seuraajat tanssikuvion keskelle, labyrintin/tanssin ytimeen. Siellä sitten odottaa härkä, joka uhrataan (kuten Dionysoksen palvonnassa oli tapana).

Kerényi ei ole kiinnostunut jatulintarhoista, vaan pitää Minotauros-tarinaa kertomuksena Dionysos-kultin rantautumisesta Kreetalta manner-Kreikkaan. On kuitenkin huima ajatus, että jatulintarhoilla ja kreikkalaisten labyrinteillä olisi yhteys.

En tiedä, onko asiaa tutkittu, mutta sillä ei ole niin väliä. Näin kesäiltoina jokaisella on oikeus kuvitella myös oman saaristomme jatulintarhoihin se unohtuneen rituaalitanssin huumassa tanssiva tyttö.