Kuokkamummon oikeudet myytiin hiljattain Saksaan (Elina Ahlback Agencyn uutinen aiheesta). Erinomaista, varsinkin kun luulin saksalaisten minut jo hyljänneen! DTV on aiemmin julkaissut saksaksi Käärinliinat ja Torajyvät.

Yhdysvalloissa romaani julkaistaan aikataulun mukaisesti syksyllä, mutta yksi uutinen siihenkin liittyen on. Granny Hatchet -nimen koominen sävy sai sikäläisen kustantajan mietteliääksi. He päätyivät hienoon vaitoehtoon The Black Tongue. Sopii kuin nakutettu.

Kiireistä johtuen olen viime aikoina lukenut harmittavan katkonaisesti, mutta parina yönä minua valvotti eräs todellinen kauhuklassikko eli Raamattu. Tai tarkemmin Johanneksen ilmestys eli tuttavallisemmin Ilmestyskirja. Tai vielä tarkemmin uskontotieteilijä Elaine Pagelsin äärimmäisen koukuttava teos Revelations, joka käsittelee kyseistä profetiaa.

Ilmestyskirja on ainut Raamatun kirja, jonka olen lukenut moneen kertaan. Sen kuvasto on surrealistista, ylevää, psykedeelistä, goottilaista ja mitä vielä. Tuliset rakeet, vereksi muuttuva kuu ja oudot ihmisen, eläimen ja koneen muodostamat sekasikiöt ovat hätkähdyttävää tavaraa jopa tänä kaiken nähneenä aikana. Enkä käytä psykedeelinen-adjektiivia huvikseni:

Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä. (Ilm. 4: 6)

Kuvasto on osittain konventionaalista ja lainaa eri lähteistä, mutta silti uskon, että kirjassa kuvaillut näyt ovat syntyneet muuntuneessa tajunnantilassa. Teksti näyttäisi itse viittaavan tähän. Enkeli ojentaa Johannekselle ”kirjasen” ja käskee hänen syömään sen: se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.

Melko naturalistinen kuvaus, jos tarkoitus on puhua metaforisesti ”kirjan sisäistämisestä”. Ehkä ainut metafora tuossa kohdassa onkin sana ”kirja”, joka viittaa oikeasti johonkin hallusinogeeniin? Piru tietää, mutta joka tapauksessa nielemisen jälkeen enkeli sanoo: sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista.

Eli ainakin ”kirja” alkaa vaikuttaa.

Elaine Pagels ei tätä vaihtoehtoa esitä, mutta hänen teoksensa on hieno johdatus Ilmestyskirjan historiallisiin taustoihin ja siihen, mitä profetia oikeasti yrittää sanoa. Lisäksi Pagels nostaa esiin Nag Hammadista 1945 löydettyjä ns. gnostilaisia tekstejä, jotka päätettiin jättää pois Raamatun kaanonista (näitä käsittelevä Pagelsin teos on suomennettukin, mutten löydä sitä nyt hyllystä).

Niissä esitetään mm. sellaisia älyttömyyksiä kuin että Jeesus ei noussut fyysisesti kuolleista, vaan hänen tarinansa tulisi ymmärtää symbolisesti, henkisenä viisautena.

Mutta ketäpä sellainen kiinnostaisi.