Marko Hautala

Ennakkovälähdys varpajaisista

Sain vihdoin valmiiksi novellin! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta jostakin syystä lyhytproosan kirjoittaminen on minulle erityisen työlästä puuhaa.

Tarina tulee toimittamaani novelliantologiaan nimeltä Valkoiset varpaat. En ole siitä vielä paljoa hiiskunut, mutta voin luvata, että mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen kokonaisuus on tulossa. Ivi Rebovan hienoa kansikuvitusta on tuossa ohessa. Ennakkotilaamassa voi jo käydä täällä, ja tietysti tihrustatte mukana olevia kirjailijoita tuosta kansikuvasta, senkin malttamattomat. Tarkempia tietoja sekä heistä että muusta aiheeseen liittyvästä tulee tänne parin viikon sisällä.

Lyhyen proosan haastavuus liittyy minun tapauksessani varmaankin kirjoittajaluonteeseeni. En yleensä valitse aihetta ja kirjoita sitten siitä. Usein aloitan kuvista, jotka päähän tulevat. Yritän sitten saada selkoa, mitä ne yrittävät sanoa. Novellissa kuvilla on vähemmän puheaikaa, joten työstäminen vie enemmän aikaa.

Omaan kirjoittajaluonteeseeni kuuluu myös taipumus havainnoida epäolennaisia asioita. Niitä jotka tulisi lakaista sivuun, kun pitää saada oja kaivettua tai veroilmoitus täytettyä. Hyvä esimerkki nuoruudesta:

Kun ajattelen autokoulun inssiajoa, selkein muistikuvani liittyy muoviseen aurausmerkkiin tien reunassa. Oli tuulinen talvipäivä, ja ilmavirta oli pistänyt aurausmerkin vimmaisen nopeaan liikkeeseen. Se heilui niin nopeasti, että ääriviivat sumentuivat. Jostakin syystä kiinnitin huomioni siihen. Ja jostakin syystä muistan sen edelleen, vaikka muut päivän yksityiskohdat ovat haalistuneet. Ikään kuin kyseessä olisi ollut merkityksellinen asia, jonkinlainen viesti, että elämässä ei ole kyse näistä inssiajoista.

Tiedän, että tällainen havainnointi- ja ajattelutapa on tyypillistä skitsofreniassa. Neutraalit asiat saavat maagisia merkityksiä. Ei se mitään. Läpäisin sen inssiajon, vaikka taskuperuutusta en osaa vieläkään. Ojan saan kaivettua, jos on pakko. Veroilmoitukset olen aina hoitanut ajallaan. Olen aina tehnyt, mitä Isoveli vaatii, kunhan se sitten jättää minut rauhaan ja saan keskittyä taas epäolennaisuuksiin.

Jos kyseessä on hulluus, niin se hulluus on ollut kyllä poikkeuksellisen hyvä kaveri.