Eräs työtehtävä sai palaamaan mielenkiintoiseen tragedian alalajiin eli kostotragediaan.

Lajin tunnetuin edustaja on Shakespearen Hamlet, mutta oma suosikkini on Thomas Kydin The Spanish Tragedy (1592).

The Spanish Tragedy kertoo isästä, joka kostaa poikansa murhaajille. Muistaakseni kirjailija Turo Kuningas on esittänyt, että jos jalkapallo on erotiikkaa, jääkiekko on pornoa. Samaten voisi sanoa, että jos Hamlet on erotiikkaa, The Spanish Tragedy on pornoa.

Kydin näytelmässä ei keskitytä vivahteisiin, vaan vellotaan koston ihanuudessa estoitta. Siinä tapetaan alusta asti, tai oikeastaan jo ennen tarinan alkua, sillä yksi henkilöistä, urhoollinen ritari Andrea, on jo valmiiksi manalassa odottamassa. Kuten Hamletissa, yksi tärkeä osa tarinan päähenkilön Hieronimon kostosuunnitelmassa on näytelmän järjestäminen (eli sekä Hamletissa että Spanish Tragedyssa on näytelmä näytelmän sisällä).

Siinä missä Shakespearen päähenkilö käyttää näytelmää syyllisen paljastamiseen, Kydin metodi on suoraviivaisempi. Hieronimo pestaa poikansa murhaajat näyttelijöiksi itse kirjoittamaansa tragediaan. Hänen tragediansa on tietysti sellainen, jossa vainajat eivät lopussa nouse kumartamaan, vaan jäävät verilammikkoon makailemaan.

The Spanish Tragedyn finaali ei kuitenkaan lopu siihen. Manalasta tilannetta tarkkaillut Andrea saa lopuksi vielä luvan mennä vastaanottamaan kaikki näytelmässä kuolleet ja päättää, missä kukin viettää iäisyytensä. Näytelmän kohottavassa loppukohtauksessa innokas Andrea rientää jakamaan ikuista tragediaa vihollisilleen:

Though death hath end their misery, / I’ll there begin their endless tragedy.

Kostofantasiat ovat yleismaailmallisia ja tuttuja kaiketi jokaiselle, joten kostotragedian kestosuosiota ei tarvinne ihmetellä. Painopiste on tietysti siirtynyt toimintaelokuviin, mutta kyllä Spanish Tragedyakin esitetään silloin tällöin edelleen. Yllä oleva kuva on Mobtown Playersin upeasta mainosjulisteesta parin vuoden takaa.