Blogi

Eräällä ulkomaanmatkalla katutasolla sijaitsevan hotellihuoneemme takapihalla alkoi käydä kulkukissa. Annoin sille kerran syötävää, minkä jälkeen eläin palasi joka ilta samaan aikaan kellon tarkkuudella. Ellemme tulleet ulos huoneesta, kissa ilmestyi ikkunalaudalle ja tuijotti merkitsevästi. Lopulta aloimme ostaa sille kissanruokaa. Ennen tuota vaihetta oli kuitenkin tapahtunut jotakin merkittävämpää. Olimme antaneet kissalle nimen. Nimeäminen on kaikkein yksinkertaisin magian […]

Posti toi viime viikolla Käärinliinat-romaanin saksannokset. Kuulin jo jokin aika sitten, että suomeksi romaania ei enää mistään oikein löydykään, mikä on kyllä sääli ja kertoo ikävää kieltään kirjakierron nopeudesta (Leena Parkkinen kirjoitti aiheesta hiljattain kolumnissaan). Kiinnostuneiden kannattaa siis joko mennä kirjastoon tai opetella saksaa! Tosin omissa varastoissani on vanhoja kirjoja jonkin verran ja aikomus on […]

Hairahduin romaanin taustatyön vuoksi tutkimaan klassikkosatuja. Yhdessä Punahilkka-sadun vanhoista versioista susi säästää isoäidin veren ja lihat ja syöttää ne Punahilkalle, joka pahaa aavistamatta kannibalisoi isoäitinsä. Toisissa variaatioissa susi houkuttelee alastoman Punahilkan sänkyynsä. Nuo versiot muistuttavat siitä, että klassikkosatujen juuret ovat usein rujoissa kansantarinoissa, joita ei ollut tarkoitettu varsinaisesti lapsille. Esimerkiksi Punahilkka-tarinaan on luultavasti vaikuttanut Peter […]

Zombit ovat valtavirtaa. Tämä ajatus tyrmistyttää minua jopa enemmän kuin vampyyrien suosio muutama vuosi sitten. Syy on luultavasti se, että kauhukuvaston jo varhaisteini-iässä omaksuneen ihmisen syklit kulkevat eri tahdissa kuin keskivertolukijan: sekä vampyyrit ja zombit ovat olleet minulle jo niin kauan kliseitä, etten ole tajunnut, että niin sanotulle suurelle yleisölle ja uusille sukupolville niissä saattaa […]

Danielewskin House of Leaves -romaanin (ks. edellinen postaus) herättämiä ajatuksia voisi käsitellä pitkän esseen verran, mutta esitän nyt vain muutaman hätäisen kommentin. Kuten sanottu, kyseessä on vähintäänkin kokeellinen romaani, joka rakentuu riivattu talo -teemaisen kauhutarinan ympärille. Se kuitenkin kasvaa filosofiseksi metafiktioksi ja kirjalliseksi tripiksi, jonka vertaista ei ihan heti tule mieleen. Kunnianhimon ja yksityiskohtien paljouden […]

Erinäisten kesähaastatteluiden perusteella tähän aikaan vuodesta on hienoa lukea ”hyvää dekkaria” kesämökillä tai uimarannalla. Toissa kesänä uskoin tähän romantisoituun, hyttysettömään idylliin. Aurinko paistoi, vieno tuuli havisi koivunlatvoissa, dekkarissa eräältä henkilöhahmolta purtiin nenää irti naamasta. Mikä idylli. Kirja jäi kesken. Ei sen vuoksi, että se oli groteski, vaan pikemminkin siksi, että se yritti olla. Väkivallanteko oli […]

En yleensä kamalasti innostu tarinoista, joissa on ”mahdoton kertoja”. Luin kauan sitten Andrzej Zaniewskin romaanin Rottaodysseia, joka kertoo minä-muodossa yhden rotan elämän alusta loppuun. Idea on huima, mutta ainakin tuolloin koin, että rotan aivoitusten kielellinen inhimillistäminen vei loputtomiin umpikujiin. Eläinkertoja on melkoisen vakava ongelma, ellei näkökulma ole kallellaan satiiriin, eläinsatuun, metafiktioon tai muuhun realismille immuuniin […]

Elokuvan historian alkupisteenä pidetään yleensä Lumiéren veljesten elokuvanäytöstä vuonna 1895. Saksalainen filosofi Christoph Türcke on eri mieltä: On virhe pitää elokuvaa uutena keksintönä. Aivan ensimmäiset elävät kuvat olivat performatiivisia [uhri]rituaalikuvia. Kun nämä liikkuvat kuvat siirtyivät ulkoisesta tilasta sisäiseen, henkiseen tilaan (…) ihmisen mieli avartui ja täyttyi kuvitteellisista muodoista, rituaalin representaatioista. Türcke siis väittää, että elävät […]

Yllä on zarathustralaisen tulitemppelin sisäänkäynti Mumbaissa (kuva parin vuoden takaa). Näky oli ihmeellinen keskellä arkista ruuhkaa. En nimittäin ennen tuota Intian-matkaa tiennyt, että kyseinen uskonto on ollut katkeamatta elossa syntyajoistaan saakka. Olin kuullut parseista, mutten yhdistänyt heitä zarathustralaisiin. Ikävä kyllä temppeleihin ei päästetty ulkopuolisia. Sama koskee Mumbaissa olevia ”hiljaisuuden torneja”, joiden laelle parsit jättävät kuolleiden […]

Käärinliinat ilmestyy syksyn puolella Saksassa. Sen kunniaksi maaseutuun liittyvä anekdootti romaanin kirjoittamisen ajalta. Olin matkalla ystävieni kesäpaikkaan, johon olin saanut luvan mennä työskentelemään. Matkalla näin tien vieressä kyltin, jossa luki Eläintäyttämö. Yksi Käärinliinat-romaanin yksityiskohta liittyy kissojen muumioimiseen. Olin kyllä jo lukenut aiheesta jonkin verran, mutta lähinnä muinaisten egyptiläisten näkökulmasta, joten ajattelin nykyaikaisen taksidermistin osaavan ehkä […]

Yllä oleva kuva on Lantaun saarelta Hong Kongin lähistöltä. Sumuisen vuoren huipulla oleva Buddha on se sama, jonka Joonas ja Jyri näkevät kaapelihissin ikkunasta Unikoira-romaanin kohtauksessa, joka minulle itselleni on yksi tärkeimmistä koko romaanissa. Kun löysin tuon kuvan, yritin muistella omaa vierailuani saarella. Seurasi kummallinen hämmennys. Muistan, että vierailun aikana iski ukkosmyrsky, samoin kuin romaanissa. […]

Kun Unikoira valmistui, tarkoitus oli jälleen pitää taukoa kirjoittamisessa. Kirjoitustauko on kuitenkin kuin tipaton tammikuu: onnistuu kyllä, mutta poikkeuksellisen tylsää on. Seuraava romaani ei silti ilmesty tänä vuonna, sillä pyysin kustantajaani suhtautumaan torjuvasti kaikkiin ehdotuksiini julkaista jotakin vuonna 2013 (ajatus toteutui romaanin osalta, mutta muuta julkaisen). Yksi kirjoittamisen parhaista vaiheista on alkuideointi, jossa kuvat ja […]