Elokuva

Tämä kannattaa tulla katsomaan vähän kauempaakin. Kotikaupungissani Vaasassa kaupunginorkesteri järjestää 31.10. halloween-erikoisnäytöksen F.W. Murnaun Nosferatu-klassikosta (1922). Moni on ehkä nähnyt tämän mykkäkauhuelokuvan pieneltä ruudulta ja hupaisalla musiikkiraidalla, joten nyt on mahdollisuus kokea elokuva niin kuin se aikoinaan koettiin: suurella kankaalla ja orkesterin säestyksellä. Ennen elokuvaa Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestari James Lowe ja minä vedämme kauhupiirin, jossa […]

Näin Juuri Ari Asterin (Hereditary) uuden kauhuelokuvan Midsommar. Alla tulee nyt siis kirjaimellisesti ensivaikutelmia, joten joidenkin asioiden kohdalla mieli voi vielä muuttua. Hereditaryyn verrattuna sekä käsikirjoitus että visuaalinen puoli on käännetty vielä pari astetta monimutkaisempaan ja runsaampaan suuntaan. Elokuvan alku on parasta ja tyylikkäintä kauhuelokuvaa, mitä nyt hetkeen olen nähnyt. Hyvistä puolista mainittakoon myös pääosanäyttelijä […]

Olin eilen tuplanäytöksessä, jossa katsottiin ensin Dario Argenton alkuperäinen Suspiria vuodelta 1977 ja perään Luca Guadagninon tuore näkemys aiheesta. Argenton elokuvan olen katsonut vuosikymmenten aikana monta kertaa, mutta oli hienoa nähdä se nyt valkokankaalla. Uusi Suspiria taas oli kokemus, josta en ole ehkä aivan vielä toennut. Vaikka yritin välttää lukemasta tai kuulemasta uusintaversiosta etukäteen, tiesin […]

Ensimmäiset muistoni Stephen Kingin Se-nimisestä romaanista eivät liity itse kirjan lukemiseen, vaan erään ystävän suullisiin tiivistelmiin tarinan karmivimmista huippukohdista. Vuosi oli 1986 tai -87 ja, mikäli oikein muistan, luin romaanin itse vasta, kun se ilmestyi suomeksi vuonna 1988. Olin tuolloin jo lukenut Kingiä englanniksi (suomentanutkin ruutupaperivihkoon), mutta yli tuhatsivuinen Se vaikutti kaiketi liian suurelta haasteelta. […]

Blogin kirjoittamisen lisäksi lukeminen ja elokuvien katsominen ovat jääneet viime aikoina vähiin, mutta muutama mainitsemisen arvoinen tärppi nostettakoon esiin tähän monellakin tapaa kauhujen kevääseen. Olen ehtinyt kehumaan Michelle Paverin Dark Matter -romaania jo useammassakin yhteydessä. Odotukset olivat siis korkealla, kun kuulin hänen palaavan aavetarinagenreen. Onneksi Thin Air lunasti odotukset. Kyseessä on Himalajalle sijoittuva tarina, jossa […]

Slasher-lajityyppi ei ole suosikkikauhuani, mutta Taneli Mustosen Bodomin lopputekstien aikana olisi tehnyt mieli nousta penkistä ja tuulettaa. Kansainvälisesta näkökulmasta Bodom on lajissaan ”vain” keskitasoa parempi. Suomalaisena elokuvana se on kuitenkin suorastaan merkkitapaus. Syitä: Ohjaajalla on näkemys, joka pysyy johdonmukaisesti kasassa. Näyttelijöiden välinen kemia toimii ja on tasapainossa. Mukana ei ole yhtäkään itseään näyttelevää tähteä (myös […]

Elokuussa ilmestyvän romaanin vedokset on tarkistettu ja sinne se nyt sitten lähtee. Oikeastaan ennakkokappale meni jo painoon. Kyseessä on siis kirjailijan tervehdyksellä varustettu erikoispainos, joka lähetetään median edustajille jo ennen kirjan ilmestymistä, mutta eilen Tammen pressissä kuulin, että sitä on tänä kesänä jaossa rajattu määrä myös kenelle tahansa, joka sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. […]

Lievästi sanottuna toisteinen kuva nykykauhuelokuvassa: Nuori nainen. Vaatteet riekaleina. Hiukset ja kasvot veressä. Dekkarisarjoissa on oma versionsa tästä: Nuori nainen alastomana patologin pöydällä. Jostakin ihmeen syystä elokuvissa ja televisiosarjoissa sitä nuorta naisparkaa pitää piinata ja murhata yhä uudelleen. Feministisestä näkökulmasta aihio varmaankin ilmentää naisvihaa, mutta kirjailijana ajattelen, että kyseessä on pikemminkin vanhahtavan kliseen pakkotoisto: fiktiossa […]

Kun oma kirjoittaminen käy kierroksilla, tulee välillä analysoitua kollegoiden tekemisiä. Toisten tekemät ”virheet” nimittäin ovat mainioita opettajia. Viime aikoina olen miettinyt yksityiskohtien käyttämistä realismin illuusion luomiseksi (aihe josta Roland Barthes jo aikoinaan kirjoitti). Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota groteskien yksityiskohtien käyttämiseen. Mainiona johdatuksena aiheeseen toimii True Detectiven kakkoskauden jakso Night Finds You, joka alkaa Frank Seymon […]

Yksi lapsuuteni tärkeimpiä kirjoja oli Antti ja Asko Alasen kauhuelokuvan historiaa käsittelevä erinomainen teos Musta peili (1985). Vuosien (tai vuosikymmenten) varrella olen nähnyt suurimman osan kirjassa esitellyistä elokuvista, mutta aukkoja sivistykseen on jäänyt. Katsoin hiljattain yhden puuttuvista eli Mario Bavan ohjaaman Paholaisen naamion (La maschera del demonio, 1960). Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joista tämän […]

Vaikka joskus toisin luullaan, kauhugenre ei todellakaan ole kaikkein helpointa kauppatavaraa sen kummemmin Suomessa kuin muuallakaan. Mainio agentuurini Elina Ahlback Agency on kuitenkin saanut tahmeatkin dominopalikat kaatuilemaan, eli Kuokkamummo julkaistaan Yhdysvaltojen ja Saksan lisäksi myös Tsekeissä. Toivottavasti vastaavia uutisia tulee vielä lisää! Mutta myöhäisherännäinen elokuvavinkki zombielokuvien ystäville. Tai ehkä varsinkin heille, joita aihe ei yleensä […]

Juuri kun luulin, että vampyyreissä ei ole enää mitään mielenkiintoista, näin Ana Lily Amirpourin elokuvan A Girl Walks Home Alone at Night (2014). Elokuvaa markkinoidaan luonnehdinnalla ”iranilainen vampyyrispagettiwestern”, mutta se kannattaa ottaa lähinnä merkkinä siitä, että kyseessä on hyvin omintakeinen teos. Toki musiikissa on välillä Ennio Morriconea ja kuvassakin italowesternin verkkaisuutta ja asetelmallisuutta, mutta itse […]

Vielä 1970-luvulla kauhuelokuvien vakiotemppuja oli julistaa, että tarina perustuu tositapahtumiin. Yksi aikakauden hiteistä sekä kirjana että elokuvana on Amityville Horror, joka kertoo Lutzin perheen kauhukokemuksista hulppeassa talossaan osoitteessa Ocean Avenue 112. Talon edelliset asukkaat olivat kuolleet kammottavassa perhesurmassa. Itse Amityville Horroria paljon kiehtovampi on kuitenkin dokumentti My Amityville Horror (2013), joka on henkilökuva todellisen Lutzin […]

Kuulun niihin optimistisiin viemärisukeltajiin, jotka tasaisin väliajoin jaksavat hakea helmiä nykykauhuelokuvien surullisesta virrasta. Joskus sinnikkyys jopa palkitaan. Mike Flanaganin Oculus oli riemastuttava yllätys, väittäisin näin ensihuumassa jopa moderniksi klassikoksi. Yhtäkään varsinaisesti uutta ideaa siinä ei ole, ja loppu on aika hyvin tiedossa jo alkupuolella, mutta ei haittaa pätkääkään. Pikemminkin tulee taas kerran todistetuksi, että tärkeää […]

On romaaneja, joista ei oikein voi kertoa muuta kuin premissin. Michel Faberin Under the Skin on sellainen (ilmestynyt suomeksi vuonna 2001 nimellä Lihaa ja verta). Tästä huvittaisi kirjoittaa paljonkin, mutta hillitsen itseni ja kerron vain sen alkuasetelman: Romaanin päähenkilö on nainen, joka etsii kyytiinsä lihaksikkaista miespuolisia liftareita. Tästä yksinkertaisesta lähtökohdasta kasvaa tarina, jonka käänteitä ei […]

Olin vuosituhannen vaihteessa töissä elokuvia maahan tuovassa firmassa, jossa tein repliikkitaksalla käännöksiä. Monet tuolloin näkemistäni elokuvista pistivät kyynelehtimään, yleensä vääristä syistä. Tilannetta ei helpottanut, että kääntäjän pitää katsoa työn alla oleva elokuva vähintään kaksi kertaa, mieluusti kolme. Mukana oli onneksi tasaiseen tahtiin myös helmiä, esimerkiksi Jaume Balaguerón Nimetön (Los sin nombre). Olen siitä saakka yrittänyt […]

Kuokkamummolla on ollut hyvä vuosi. Se on tuonut minulle paljon uusia lukijoita, ilmiselvästi ilahduttanut vanhoja ja herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin. Yksi henkilökohtainen riemunaihe oli nähdä romaanini Stephen Kingin teoksen vieressä televisiomainoksessa. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri harppaus sisälläni asuvalle varhaisteinille, joka luki Kingiä kuin hypnoosissa. Kuokkamummo on myös ensimmäinen romaani, jonka maailmasta minun on ollut vaikeaa päästää […]

Kirjoitan tätä huomattavan paineen alaisena, sillä en ole vielä katsonut Yle Teemalta juuri tullutta dokumenttia Huone 237, jossa esitetään ilmeisen omalaatuisia teorioita Stanley Kubrickin Hohdosta. Dokumentin kommentoimisen sijaan voinkin siis esittää oman näkemykseni tästä klassikosta, sekä romaanista että elokuvasta. Kyseessähän on siinä mielessä kiistanalainen asia, että Stephen King ei pitänyt Kubrickin elokuvasta pätkän vertaa. Olen […]

Olen herätellyt vanhaa harrastusta eli alkanut käydä elokuvateatterissa. Nostalgista. Tavallaan nostalginen oli myös eilen katsomani Annabelle. Kyseessä on tyylikkään The Conjuring -elokuvan spinoff-tarina, jonka voi toki katsoa myös itsenäisenä elokuvana. The Conjuringista kirjoitin jo aikanaan. Minulle se oli riemastuttava yllätys, kun olin jo tottunut siihen, että Hollywood oli jumittunut tekemään kauhua teinislasher-sapluunalla. The Conjuring toi […]

Kuokkamummon matka Amerikkaan sai mukavasti mediahuomiota. Se on suomalaiselle teokselle aina hyväksi jo ennen kuin englanninkielinen versio ilmestyy (vasta ensi syksynä). Tästäkin aiheesta ehkä puhutaan Helsingin kirjamessuilla, jossa minua haastattelee tuttu ja kaima eli Marko Gustafsson (kohtasimme ensimmäistä kertaa viime kevään Prosakissa). Messuesiintymiseni aika on sunnuntai 26.10. klo 12 ja paikkana on miellyttävältä kalskahtava Wine […]

Groteskit tarinat ovat polkuja kohti ”mysteeriä ja odottamatonta”, sanoo Flannery O’Connor, jolta varmasti tivattiin usein, miksi hän kirjoittaa niin julmia ja outoja tarinoita. O’Connorin tapaisille kirjailijoille kyllä keksittiin Yhdysvalloissa nimike Southern Gothic (tai Southern Grotesque). Se sai varmasti suuren yleisön nukkumaan yönsä paremmin. Hirviömäiset tarinat rajattiin alueellisiksi kuvauksiksi Syvästä Etelästä. O’Connorin tapauksessa groteskien elementtien taustavaikuttajana […]

Kirjailijaresidenssiaika on muisto vain, ja iki-ihana Kuokkamummo alkaa olla vedosten oikolukua vaille valmis. Vähitellen on siis enemmän aikaa sille elämäksi kutsutulle ja esimerkiksi tv-sarjojen katsomiselle (romaanin ilmestymispäivä on 16. syyskuuta. Kerron sen kirjoittamisen pienistä suruista ja ihmeistä täälläkin, kunhan viimeinen piste on asetettu paikoilleen). Sarjapuolella hauska yllätys on ollut Penny Dreadful, jossa 1800-luvun brittiläisestä gotiikasta […]

True Detective -sarjan kakkoskauden rakennuspalikoita spekuloidaan vimmaisesti. Kyseessä on kuulemma HBO:n menestynein sarja. Olen tästä hyvin yllättynyt, kun miettii, minkälaisia hittejä yhtiö on tuottanut. Hesarin mukaan True Detectiven toisen kauden aiheena olisi ”Yhdysvaltain liikennejärjestelmän okkultistinen historia”. Kuulostaa minun korviini mainiolta, sillä luvassa tuskin on Dan Brown -henkistä vauhdikasta salaliittoteoriaa. Pikemminkin mieleeni tulee vaikkapa Clive Barkerin […]

Kaiken kiireen keskelläkin on pakko kirjoittaa pari sanaa uudesta Carrie-versiosta. En vastusta uusintaversioita mitenkään periaatteellisesti, mutta tämän suhteen olin jo alkujaan hyvin epäileväinen. Vuoden 1976 versio on monella tapaa legendaarinen. Se oli sekä Brian de Palman, Sissy Spacekin että Stephen Kingin tähtihetki (Kingin suosio lähti nousuun nimenomaan tuon elokuvaversion myötä). Vielä epäilevämmäksi tulin, kun kuulin, […]