Luettuja kirjoja

Mikä kauhussa kiehtoo? Olen vuosien varrella viihdyttänyt itseäni vastaamalla kysymykseen sadasta eri näkökulmasta. Jokaisessa vähänkin mielenkiintoisessa ilmiössä on nimittäin aina monia eri tasoja. Niin myös, ja ehkä varsinkin, kauhukirjallisuudessa. Sitä voi lähestyä niin sanotulla Freud, Marx, Engels & Jung -menetelmällä eli yhtä aikaa kulttuurisena, poliittisena ja ihmislajin peruspsykologiaan liittyvänä ilmiönä, eikä mikään analyysin taso ole […]

Olen erinäisistä kirjoitustöistä huolimatta pitänyt väkisin kiinni siitä, että kesällä myös luetaan kirjoja, mieluusti montaa yhtä aikaa. Viimeksi sain päätökseen Kim Leinen Kuilu-romaanin ja sitä ennen Terhi Tarkiaisen syksyllä ilmestyvän Pure mua -vampyyritarinan (sain ennakkokappaleen). Leinen teos on jälleen kerran ehkä sivumääränsä puolesta liioiteltu, mutta lopussa sitkeä lukija saa toden totta kurkistaa ihmisyyden pimeimpään kuiluun. […]

Alkaa vähitellen näyttää siltä, että seuraava romaanini julkaistaan ensi syksyllä. Olen julkisestikin pariin otteeseen kertonut sisällöstä sen verran, että tarina liittyy Levänluhdan suokalmistoon, mutta kerron aiheesta enemmän sitten, kun se on ajankohtaista. Viime aikojen kirjoista tärkeimmäksi näyttää muodostuvan Mark Vonnegutin hulluusmuistelmateos The Eden Express (1975, uusi laitos 2002). Olin aikanaan töissä psykiatrisessa sairaalassa, joten tiedän […]

Ensimmäiset muistoni Stephen Kingin Se-nimisestä romaanista eivät liity itse kirjan lukemiseen, vaan erään ystävän suullisiin tiivistelmiin tarinan karmivimmista huippukohdista. Vuosi oli 1986 tai -87 ja, mikäli oikein muistan, luin romaanin itse vasta, kun se ilmestyi suomeksi vuonna 1988. Olin tuolloin jo lukenut Kingiä englanniksi (suomentanutkin ruutupaperivihkoon), mutta yli tuhatsivuinen Se vaikutti kaiketi liian suurelta haasteelta. […]

Kun kirjoittaa montaa tarinaa ja vieläpä moneen eri tarkoitukseen, tulee aika lailla selväksi tämä: tarinoilla on todellakin metarakenne, jota ei voi sivuuttaa, jos haluaa luoda toimivan kertomuksen. Olen vähitellen vakuuttunut siitäkin, ettei tämä rakenne ole pohjimmiltaan edes varsinaisesti opittu, vaan on tulosta maailmassa olemisesta, mutta siitä lisää myöhemmin. Joseph Campbell teki tunnetuksi käsitteen monomyytti, joka […]

Blogin kirjoittamisen lisäksi lukeminen ja elokuvien katsominen ovat jääneet viime aikoina vähiin, mutta muutama mainitsemisen arvoinen tärppi nostettakoon esiin tähän monellakin tapaa kauhujen kevääseen. Olen ehtinyt kehumaan Michelle Paverin Dark Matter -romaania jo useammassakin yhteydessä. Odotukset olivat siis korkealla, kun kuulin hänen palaavan aavetarinagenreen. Onneksi Thin Air lunasti odotukset. Kyseessä on Himalajalle sijoittuva tarina, jossa […]

Vuoden viimeiset kirjailijavierailut alkavat olla käsillä. Viikonloppuna vierailen Viita-akatemiassa Tampereella ja joulukuun alussa juhlistan vielä sarjakuvaversiota Varpaat-nimisestä novellistani (tarina oli mukana Valkoiset varpaat -antologiassa). Sarjakuvataiteilija Brocin työskentelyprosessia on voinut seurata Instagramissa (#varpaatsarjis) ja esimakua saa myös täältä. Kaiken keskellä tuli hyviä uutisia kansainväliseltä rintamalta: agentuurini Ahlback Agency on myynyt Kuiskaava tyttö -romaanin ensimmäiset ulkomaanoikeudet, mikä […]

Luulen että kaiken pintapuolisen takana jokaisen kirjailijan perimmäinen motiivi kirjoittamiselle on henkilökohtaisten demonien pitäminen tyytyväisinä. Kun elämä on liian kiireistä ja sosiaalista, sisällä alkaa kyteä kapinahenki. Levottomuutta on itselläni ollut jo havaittavissa, mutta onneksi viikonloppuna on tulossa lyhyt tauko. Saan ehkä jopa kirjoittaa ja ainakin lukea loppuun Riku Korhosen uuden Emme enää usko pahaan -romaanin. […]

Kuiskaava tyttö on arvioitu jo useammassakin paikassa ja palaute on ollut pääosin positiivista, jopa ylistävää, mutta hämmentyneitäkin kommentteja on tullut, kuten romaanieni kohdalla on tapana. Yksi näkökulma palautteista on kuitenkin puuttunut, vaikka oletin ja vähän pelkäsinkin sen tulevan esiin näinä sukupuolesta ja sen politiikasta innostuneina aikoina. Kuiskaavassa tytössä eräs taso käsittelee naisia (tai tyttöjä), jotka […]

Rachel oli kerran ihmetellyt ääneen sitä, kuinka monta kuuta käsittelevää runoa olikaan kirjoitettu, kuinka monta metaforaa ja vertausta oli kuvaannollisen puheen historiassa keksitty sitä luonnehtimaan. Entä jos kuu olikin näiden metaforien kuorruttama, Rachel kysyi. Entä jos se oli kerännyt ympärilleen vuosisatojen ajan vertauskuvia ja piileskeli niissä kuin etana kotelossaan. Ja kun kaikki kuolevat, hän jatkoi, […]

Kuiskaavan tyttö -romaanin lisäksi syksyn aikana ilmestyy Haamu Kustannukselta sarjakuvaversio Varpaat-nimisestä novellistani (julkaistu Valkoiset varpaat -antologiassa pari vuotta sitten). Tekijä on Broci-nimellä kulkeva mainio sarjakuvataiteilija, jonka kanssa saan toivottavasti jatkaa yhteistyötä myös tulevaisuudessa! Ohessa näyte hänen kädenjäljestään. Brocin työskentelyä voi seurata myös Instagramissa hänen omilla sivuillaan ja Haamu Kustannuksen kanavilla hashtagilla #varpaatsarjis. Lisätietoja seuraa loppuvuodesta. […]

Syksyn romaanista on tullut puoliksi kesäromaani. Erinäisissä yhteyksissä jaetun ennakkokappaleen lisäksi Kuiskaava tyttö on nyt jo saatavilla e-kirjana heinäkuun loppuun saakka tarjoushintaan. Printtikirjan julkaisuajankohta on siis elokuu, mutta hätäisimmät voivat kääntyä Elisa Kirjan puoleen saman tien. Myös ensimmäiset romaaniin liittyvät haastattelut ovat ilmestyneet, niistä viimeisin täällä. Jutun lopussa oleviin kirjasuosituksiin sisällytin Kuiskaavaan tyttöön olennaisesti liittyvän […]

Joku anonyymi käännyttäjä lähettelee minulle sitkeästi manga-pokkareita (epäilyt kohdistuvat Sangatsu Mangan Antti Valkamaan). Yksi viime toimituksessa saapunut pyöri lukupinossa pitkään, mutta jäi aina jonkin romaanin jalkoihin (esimerkiksi Edie Wyldin mainio Kaikki laulavat linnut kiilasi viime hetkellä ohi ja sen jälkeen Paul Tremblayn Disappearance at Devil’s Rock). Ajokoira ja muita H.P. Lovecraftin tarinoita sisältää kolme Gou […]

Uuden romaanin valmistumisen alla olen jälleen kiinnittänyt huomiota ristiriitaisiin kommentteihin kirjallisuuden tulevaisuudesta. Toisaalla julistetaan täydellistä tuhoa, toisaalla nähdään jopa aika omituisia kehityssuuntia ja merkkejä esimerkiksi perinteisen printtikirjan uudesta noususta. Yleisen ”ihmiset eivät enää lue kirjoja” -julistamisen sijaan pitäisikin mielestäni olla huolissaan täsmällisemmin ja suhteellisuudentajuisemmin. Vaikka myynnin lasku ja kustannusalan yt-neuvottelut ovat varsinkin läheltä katsottuna ikäviä […]

Kauhuikoni H.P.  Lovecraftin rasismi on puhuttanut viime vuosina tavallista enemmän (kirjoitin World Fantasy Award -jupakasta itsekin). Koska tällaiset keskustelut ajautuvat helposti älyttömyyksiin, lopetin jupakan seuraamisen melko lyhyeen. Victor LaVallen tuore romaani The Ballad of Black Tom sen sijaan on mainio ja aidosti kirjallinen reaktio polemiikkiin. Ja mikä tärkeintä, se on oivaltava kauhutarina. LaValle kunnioittaa Lovecraftin […]

Hän inhosi minua ja rukoili, ettei joutuisi enää koskaan katsomaan minua. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, mitä sisällä oli. Hän oli kuvitellut, että ihminen on sileä ja virheetön sekä ulkoa että sisältä. Hän ei voinut sietää sotkua, kaaosta, verta. Sara Granin Come Closer (2003) on lyhyen ajan sisällä jo toinen lukemani hieno riivausaiheinen romaani […]

Viime syksynä Helsingin kirjamessuilla sain Tammen Antti Valkamalta manga-albumin nimeltä Saksinainen. Sitä lukiessa aloin miettiä, missä ovat japanilaiset kauhukirjailijat. Sikäläinen genre-elokuva rynnisti länsimaisille markkinoille 2000-luvulle sellaisella vauhdilla, että mustien hiustensa takaa mulkoilevat demonitytöt alkoivat jo haukotuttaa, mutta kirjallisuuden puolella on ollut (ehkä joitakin Yoko Ogawan novelleja lukuun ottamatta) melko hiljaista. Yksi esimerkki englanninkielisestä käännöksestä tuli […]

Nyt se tapahtui: melkein jätin romaanin yöllä kesken siksi, että alkoi pelottaa. Samalla voin kerrankin julistaa oman valintani vuoden romaaniksi! Paul Tremblayn A Head Full of Ghosts (2015) on mestariteos kaikella tavalla: älykäs, riipaiseva, pirullisen hauska ja uskomattoman karmiva. En muista, koska perinteinen juoniromaani olisi viimeksi yhdistynyt näin hyvin kokeelliseen lähestymistapaan (David Mitchell tulee etäisesti […]

Kun ihminen huutaa kauhusta, hänen näkökenttänsä laajenee, hajuaisti tehostuu ja hampaiden paljastuminen saa hyökkääjän potentiaalisesti harkitsemaan uudelleen. Näin kertoo sosiologi Margee Kerr populaarissa tietokirjassaan Scream: Chilling Adventures in the Science of Fear (2015). Luulen ettei näyttelijä Janet Leigh analysoinut tällaisia asioita Psykon kuuluisan suihkukohtauksen kuvausten aikana, mutta hänen ilmeensä on hyvä esimerkki siitä, miltä kauhu […]

”Modernit klassikot tässä genressä ovat harvinaisia, välittömät klassikot vielä harvinasempia. The Loney saattaa kuitenkin olla molempia.” Telegraphin kriitikko ei ole mielipiteineen yksin. Myös The Guardian käyttää Andrew Michael Hurleyn esikoisromaanista The Loney luonnehdintaa ”goottilainen mestariteos”. Edes brittiläisen päivälehden kriitikot eivät usein moista sanaparia enää käytä. Suomessa ilmaisu olisi sula mahdottomuus. Meillä gotiikan perinnettä ei ole […]

Kun oma kirjoittaminen käy kierroksilla, tulee välillä analysoitua kollegoiden tekemisiä. Toisten tekemät ”virheet” nimittäin ovat mainioita opettajia. Viime aikoina olen miettinyt yksityiskohtien käyttämistä realismin illuusion luomiseksi (aihe josta Roland Barthes jo aikoinaan kirjoitti). Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota groteskien yksityiskohtien käyttämiseen. Mainiona johdatuksena aiheeseen toimii True Detectiven kakkoskauden jakso Night Finds You, joka alkaa Frank Seymon […]

Kesäisin ”Suomen Stephen King” lukee Stephen Kingiä, jotta tietäisi sitten taas syksyllä, mistä häntä syytetään. Ei nyt niinkään, sillä Tervetuloa Joylandiin on alkupuolen perusteella taattua Kingiä eli juttu luistaa ja tarina vetää ja päähenkilöt syövät koko ajan roskaruokaa viattomina ja vailla mitään tietoa nopeista hiilihydraateista. Nostalgista americanaa, murha ja riivattu huvipuisto. Ei se nyt kovin […]

Oheinen kuva esittää Assyrian hallitsijaa Tukulti-Ninurta Ensimmäistä. Kyseessä on omituinen merkkipaalu ihmiskunnan historiassa. Ensinnäkin se on ”sarjakuva” (kuningas lähestyy valtaistuinta ensin seisten). Toiseksi kuningas esitetään polvistumassa. Tämä on kuulemma kyseisenä aikana ainutlaatuista. Ja minkä edessä kuningas nöyrtyy? Tyhjän valtaistuimen. Noin 1230 eaa. tehdylle kuvalle on yritetty löytää monelaisia selityksiä, mutta mielenkiintoisimman tarjoaa Julian Jaynes, jonka […]

Troijan sotaa ohjasivat hallusinaatiot. Ja sotilaat, joita ne ohjasivat, eivät olleet lainkaan niin kuin me. He olivat yleviä automaatteja, jotka eivät tienneet, mitä he tekivät. Kuulin opiskeluaikoina Julian Jaynesin teoriasta, jonka mukaan Troijan sankarien ajan kreikkalaisilla ei ollut subjektiivista tietoisuutta lainkaan. Ajatus vaikutti täysin sekopäiseltä, joten en koskaan lukenut kirjaa. Hiljattain sain tietää, että teoriaa […]