psykologia

Mikä kauhussa kiehtoo? Olen vuosien varrella viihdyttänyt itseäni vastaamalla kysymykseen sadasta eri näkökulmasta. Jokaisessa vähänkin mielenkiintoisessa ilmiössä on nimittäin aina monia eri tasoja. Niin myös, ja ehkä varsinkin, kauhukirjallisuudessa. Sitä voi lähestyä niin sanotulla Freud, Marx, Engels & Jung -menetelmällä eli yhtä aikaa kulttuurisena, poliittisena ja ihmislajin peruspsykologiaan liittyvänä ilmiönä, eikä mikään analyysin taso ole […]

Vuoden viimeiset kirjailijavierailut alkavat olla käsillä. Viikonloppuna vierailen Viita-akatemiassa Tampereella ja joulukuun alussa juhlistan vielä sarjakuvaversiota Varpaat-nimisestä novellistani (tarina oli mukana Valkoiset varpaat -antologiassa). Sarjakuvataiteilija Brocin työskentelyprosessia on voinut seurata Instagramissa (#varpaatsarjis) ja esimakua saa myös täältä. Kaiken keskellä tuli hyviä uutisia kansainväliseltä rintamalta: agentuurini Ahlback Agency on myynyt Kuiskaava tyttö -romaanin ensimmäiset ulkomaanoikeudet, mikä […]

Oheinen kuva esittää Assyrian hallitsijaa Tukulti-Ninurta Ensimmäistä. Kyseessä on omituinen merkkipaalu ihmiskunnan historiassa. Ensinnäkin se on ”sarjakuva” (kuningas lähestyy valtaistuinta ensin seisten). Toiseksi kuningas esitetään polvistumassa. Tämä on kuulemma kyseisenä aikana ainutlaatuista. Ja minkä edessä kuningas nöyrtyy? Tyhjän valtaistuimen. Noin 1230 eaa. tehdylle kuvalle on yritetty löytää monelaisia selityksiä, mutta mielenkiintoisimman tarjoaa Julian Jaynes, jonka […]

Troijan sotaa ohjasivat hallusinaatiot. Ja sotilaat, joita ne ohjasivat, eivät olleet lainkaan niin kuin me. He olivat yleviä automaatteja, jotka eivät tienneet, mitä he tekivät. Kuulin opiskeluaikoina Julian Jaynesin teoriasta, jonka mukaan Troijan sankarien ajan kreikkalaisilla ei ollut subjektiivista tietoisuutta lainkaan. Ajatus vaikutti täysin sekopäiseltä, joten en koskaan lukenut kirjaa. Hiljattain sain tietää, että teoriaa […]

Vielä 1970-luvulla kauhuelokuvien vakiotemppuja oli julistaa, että tarina perustuu tositapahtumiin. Yksi aikakauden hiteistä sekä kirjana että elokuvana on Amityville Horror, joka kertoo Lutzin perheen kauhukokemuksista hulppeassa talossaan osoitteessa Ocean Avenue 112. Talon edelliset asukkaat olivat kuolleet kammottavassa perhesurmassa. Itse Amityville Horroria paljon kiehtovampi on kuitenkin dokumentti My Amityville Horror (2013), joka on henkilökuva todellisen Lutzin […]

Klovninpelko leviää kuulemma epidemioina. Näin väittää tutkija Killer Legends -nimisessä dokumentissa. Klovnihahmoa käsittelevä osuus on dokumentin parasta antia. Sen murhilla hekumoivat jaksot eivät minua juuri sytyttäneet. Tosimaailman väkivalta on yleensä vain banaalia, surullista ja vastenmielistä. Eri mantereilla putkahtaa tasaisin väliajoin esiin massahysterioita, joissa lapset alkavat kertoa klovnien vaanivan heitä ja esimerkiksi houkuttelevan autoihinsa. Nykyään ilmiö […]

Sain vihdoin valmiiksi novellin! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta jostakin syystä lyhytproosan kirjoittaminen on minulle erityisen työlästä puuhaa. Tarina tulee toimittamaani novelliantologiaan nimeltä Valkoiset varpaat. En ole siitä vielä paljoa hiiskunut, mutta voin luvata, että mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen kokonaisuus on tulossa. Ivi Rebovan hienoa kansikuvitusta on tuossa ohessa. Ennakkotilaamassa voi jo käydä täällä, ja tietysti tihrustatte […]

Kuulun niihin optimistisiin viemärisukeltajiin, jotka tasaisin väliajoin jaksavat hakea helmiä nykykauhuelokuvien surullisesta virrasta. Joskus sinnikkyys jopa palkitaan. Mike Flanaganin Oculus oli riemastuttava yllätys, väittäisin näin ensihuumassa jopa moderniksi klassikoksi. Yhtäkään varsinaisesti uutta ideaa siinä ei ole, ja loppu on aika hyvin tiedossa jo alkupuolella, mutta ei haittaa pätkääkään. Pikemminkin tulee taas kerran todistetuksi, että tärkeää […]

Monissa kauhutarinoissa (kuten eräässä Kuokkamummossa), laskeudutaan merkittävissä kohdissa maan tai veden alle. Toki tämä on toistuva piirre myös monissa klassikoissa (Danten Infernossa, Coleridgen Kubla Khanissa, Kalevalan Lemminkäisen äiti -tarinassa, Osiris-myytissä ja niin edelleen). David Lewis-Williams esittää teoksessaan The Mind in the Cave (2004) ilmiölle yleisinhimillisiä, neurologisia syitä. Laboratorio-olosuhteissa aiheutetuissa poikkeuksellisissa tajunnantiloissa ihmiset raportoivat säännönmukaisesti kuiluun […]

Kun joku muusikko tai kirjailija kuolee, sosiaalinen media täyttyy kunnianosoituksista ja muisteloista. Elossa oleva Ronnie James Dio tai Gabriel Carcía Márquez ei aiheuta ylistyslauluja. Eilispäivän tähtiä. Mutta kuolema nostaa jalustalle ja tekee passé-tyypeistä äkkiä olennaisia. Tämä ajatus tuli mieleen, kun tajusin, että Ramsey Campbell on jo ikämies. Tunnustettakoon siis tässä, ennen kuin Campbell siirtyy ajasta […]

Tässä on nyt yhteys edelliseen True Detective -postaukseeni, mutta kyseessä on sattuma. Minulle suositeltiin jokin aika sitten sarjan käsikirjoittajan Nic Pizzolatton romaania Galveston. Koska romaanipuolella oli tuolloin lievästi sanottuna ruuhkaa (sekä oman kirjoittamisen että luettavien osalta), päätin aloittaa varovaisemmin ja hankkia Pizzolatton novellikokoelman Between Here and the Yellow Sea. Se makasi lukulaitteella pitkään, kunnes viime […]

Eräällä ulkomaanmatkalla katutasolla sijaitsevan hotellihuoneemme takapihalla alkoi käydä kulkukissa. Annoin sille kerran syötävää, minkä jälkeen eläin palasi joka ilta samaan aikaan kellon tarkkuudella. Ellemme tulleet ulos huoneesta, kissa ilmestyi ikkunalaudalle ja tuijotti merkitsevästi. Lopulta aloimme ostaa sille kissanruokaa. Ennen tuota vaihetta oli kuitenkin tapahtunut jotakin merkittävämpää. Olimme antaneet kissalle nimen. Nimeäminen on kaikkein yksinkertaisin magian […]

Hairahduin romaanin taustatyön vuoksi tutkimaan klassikkosatuja. Yhdessä Punahilkka-sadun vanhoista versioista susi säästää isoäidin veren ja lihat ja syöttää ne Punahilkalle, joka pahaa aavistamatta kannibalisoi isoäitinsä. Toisissa variaatioissa susi houkuttelee alastoman Punahilkan sänkyynsä. Nuo versiot muistuttavat siitä, että klassikkosatujen juuret ovat usein rujoissa kansantarinoissa, joita ei ollut tarkoitettu varsinaisesti lapsille. Esimerkiksi Punahilkka-tarinaan on luultavasti vaikuttanut Peter […]

Elokuvan historian alkupisteenä pidetään yleensä Lumiéren veljesten elokuvanäytöstä vuonna 1895. Saksalainen filosofi Christoph Türcke on eri mieltä: On virhe pitää elokuvaa uutena keksintönä. Aivan ensimmäiset elävät kuvat olivat performatiivisia [uhri]rituaalikuvia. Kun nämä liikkuvat kuvat siirtyivät ulkoisesta tilasta sisäiseen, henkiseen tilaan (…) ihmisen mieli avartui ja täyttyi kuvitteellisista muodoista, rituaalin representaatioista. Türcke siis väittää, että elävät […]