Marko Hautala

Polttohautaus ja uudestisyntymä!

Poltin Kuokkamummo-romaanin vedokset ja muun siihen liittyvän materiaalin. Kirja on mennyt jo painoon, joten minun on päästettävä siitä irti, vaikka kuinka hauskaa olisi.

Mielikuvitus usein haluaisi jatkaa romaanin henkilöiden ja tapahtumien vatvomista, vaikka loppu on jo koittanut. Polttohautaus tekee alitajunnallekin selväksi, että tämä juttu on nyt sitten purkissa.

Yksi tämän rutiinin tuoma oppi on mielenkiintoinen (natsit 30-luvulla varmasti havaitsivat saman asian). Vaikka poltettu paperinippu on seuraavana aamuna pelkkää jähmettynyttä tuhkaa, harmaata ja kosketuksesta hajoavaa, sanat voi edelleen lukea. Ne ovat sitkeää lajia. E-kirjoista en tiedä. Ehkä ne ovat hauraampia. Tai vielä sitkeämpiä.

Joka tapauksessa Kuokkamummo saapuu ajallaan, sekä kansien välissä että e-kirjana. Tässä esimakua: