Marko Hautala

Kirjailijan Tuska

Kirjailijavierailu Tuska-festivaalilla oli raskas, mutta vain musiikkitarjonnan ja unenpuutteen osalta. Muutoin tajunta laajeni taas huomattavasti, niin kuin aina silloin, kun saa esiintyä tavallisesta poikkeavassa ympäristössä.

Pimeyden estetiikkaa käsittelevä paneelikeskustelu oli menestys ja ne Kuiskaava tyttö -romaanin ennakkokappaleetkin lähtivät maailmalle, monet jopa signeerattuina (myönnettäköön nyt, että etukäteen pelotti skenaario, jossa festarikansaa ei kiinnosta tuon taivaallista). Kävimme Matti Riekin kanssa puhumassa paneelin teemasta jo etukäteen Yle Puheessa. Keskustelun voi kuunnella täältä.

Mielenkiintoinen huomio: Paneelikeskustelun aikana koin parissakin kohtaa oudon tuttuudentunteen. Tajusin että tunnelma oli sama kuin muutaman vuoden takaisessa Horror & Art -tapahtumassa Uumajassa. Lavalla vallitsi omaan genreensä hurahtaneiden nörttien estoton innostus. Ja tämä ehdottoman positiivisessa mielessä (viikonlopun Finnconissa oli varmasti samaa henkeä).

Asiantuntemusta paneelissa oli paljon. Matti Riekki on pitkän linjan toimittaja ja Täältä pohjoiseenSentenced-historiikin kirjoittaja. Toni-Matti Karjalainen taas on Aalto-yliopiston tutkija ja Modern Heavy Metal -konferenssin järjestäjä. Tutkijatausta on myös Kimi Kärjellä, joka lisäksi soittaa Lord Vicar -bändissä. Heidän keikkansa Tuskassa oli yksi suosikkejani.

Lisäksi oli tarjolla visuaalisesti ja tunnelmaltaan hätkähdyttäviä esityksiä kuten puolalainen Behemoth ja tietysti Ghost. Jokaisen vähänkin gotiikalle ja kauhugenrelle lämpenevän kannattaa katsastaa nuo yhtyeet livenä, piti metallimusiikista tai ei. Ghostin soittaessa oli mielenkiintoista tarkkailla myös yleisöä ja ympäristöä. Ihmiset seisoivat paikallaan kuin transsissa. Lavalta hohtavat valot heijastuivat lasittuneista silmistä samalla, kun taivasta pimensi lähestyvä ukkosrintama. Maaginen näky.

Tuska-lauantai myytiin loppuun, mutta yleisömäärästä huolimatta homma toimi kuin kellokone ja tunnelma oli mitä mainioin. Viime vuoden Kaustinen-keikkaa lukuun ottamatta olen viimeksi ollut musiikkifestivaaleilla yli kymmenen vuotta sitten, joten hämmästystä herätti myös palvelutaso (roseeviiniä ja samppanjaa metallifestareilla!) sekä touhun yleinen siisteys.

Iso kiitos siis Tuskalle kutsusta ja mahtavasta viikonlopusta! Nyt lepään pari päivää, kunnes suuntaan Ouluun. Matkan syistä kerron ehkä myöhemmin, mutta mainittakoon vihjeinä ainakin Oulu Dungeon ja Tyrymä-lehti.