Ei ole ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun mietin mitä teini-ikäinen Marko Hautala ajattelisi kaikesta tästä: Huomasin juuri, että Mikko-Pekka Heikkinen suositteli Helsingin Sanomissa Tuoretta verta -kirjoitusopasta, jonka toimitin tänä vuonna Anne Leinosen ja Mia Myllymäen kanssa (julkaisija Stk). Olen edelleen jollakin tasolla jumissa ajatuksessa, että kauhukirjoittamiseen keskittyvä teos ei voi pyöriä missään muualla kuin genreväen omissa julkaisuissa. On jopa koomisen vaikeaa käsittää, että aika on todellakin muuttunut.

Pari päivää sitten kuulin, että Storytelille kirjoittamani ääninovelli Kuolleiden sauna (Sauna Requiem) on Pelon atlas -sarjan ykkösenä. Leväluhta-romaani taas on ollut hyvässä myötätuulessa syyskuisesta julkaisustaan lähtien ja saanut enemmän mediahuomiota kuin yksikään aiempi teokseni. Sen tiimoilta on monenlaista mielenkiintoista meneillään. Toivottavasti pääsen näistäkin asioista kertomaan jossakin vaiheessa.

Joka tapauksessa tämä on ollut hyvä vuosi, paljon parempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Aloin kirjoittaa päämäärätietoisemmin aikana, jona genrekirjallisuuden näkökulmasta joka puolella oli lähinnä tiiliseinää. Oli mahdotonta kuvitella, että kauhuromaanilla olisi Suomessa minkäänlaisia mahdollisuuksia genrepiirien ulkopuolella. Boris Hurtta ja Kari Nenonen avasivat peliä hetkellisesti valtavirtaan päin, mutta kirjallisuuskenttä palasi melko nopeasti päiväjärjestykseen.

Ei tilanne tietysti maailmallakaan aina juhlaa ole ollut. Kauhukirjallisuus marginalisoi myös itse itseään, kun Stephen King muodostui alan monoliitiksi ja tavallaan synonyymiksi koko genrelle. Clive Barker aiheutti pientä vipinää aikanaan, mutta kadotti punaisen lankansa nopeasti muutettuaan työväenluokkaisesta Liverpoolista Los Angelesin palmujen katveeseen.

Itsekin aloin seurata kauhukirjallisuutta toden teolla uudestaan vasta tavattuani ruotsalaisen Anders Fagerin, joka kertoi mitä kaikkea mielenkiintoista lajityypissä on ollut meneillään. Siihen saakka genrelukemiseni oli noin vuosikymmenen ajoin rajoittunut lähinnä satunnaisiin Ramsey Campbellin romaaneihin. Nykyään sekä kirjallisuudessa että elokuvassa tapahtuu paljon mielenkiintoista ja genre on jälleen tapetilla sekä meillä että maailmalla.

Vuoden viimeinen julkinen esiintymiseni oli kotikaupungissani Vaasassa 28.11. ja viimeisen haastattelun annoin hiljattain Mysteries, Crimes, Curiosities -sivustolle, joten nyt on aika vetäytyä työhuoneeseen. Jos hyvästä vuodesta jotakin valitettavaa pitää keksiä, niin kirjoittamiseen on jäänyt aivan liian vähän aikaa.