Parin kuukauden mittainen ansaittu erakoitumiseni päättyy lauantaina 26.1. Tähtivaeltaja-päivään, jossa osallistun paneelikeskusteluun Jukka Laajarinteen ja Tiina Raevaaran kanssa (Kaisa Ranta moderoi). Paikka on ravintola Dubrovnik ja tapahtuman kunniavieraana brittikirjailija Dave Hutchinson. Tulkaa paikalle, helsinkiläiset ja muutkin.

Esiintymistauon aikana olen lähinnä ottanut rennosti eli tehnyt töitä ilman häiriötekijöitä (kirjoittanut ja lukenut). Työn alla on useampi tarina yhtä aikaa, mikä vaatii kaltaiselleni monomaanikolle pientä aikataulutusta, sillä en kykene kovin helposti hyppäämään yhden tekstin maailmasta toiseen. Kaikki on kuitenkin järjestettävissä niin kauan, kun kalenteri on tyhjä.

Lukemispuolta on hallinnut Kariston kauhuromaanikilpailu, jossa olen tuomarina elokuvaohjaaja Joona Tenan ja kustannustoimittaja Minna Klapurin kanssa. Tähänastisen perusteella esiraadin valitsemat käsikirjoitukset ovat tasoltaan kovia, joten tätä hommaa tekee täysin ilokseen. Ahdistavaksi touhu käynee vasta siinä vaiheessa, kun pitää valita voittaja. Kilpailuun tuli 120 käsikirjoitusta, joten luultavasti jo esikarsinnassa on jäänyt rannalle monta hyvää tekstiä.

Leväluhta-romaani sai syksyllä erinomaisen vastaanoton ja joulun alla otettiin toinen painos. Yksi erityisen ilahduttava asia on, että teosta myös käsiteltiin nimenomaan kirjallisuutena eikä pelkästään genrensä edustajana. Aiemmin linkkaamieni arvioiden lisäksi esimerkiksi Kari Salminen kirjoitti syväluotaavan kritiikin Turun Sanomiin (ei ikävä kyllä ole verkossa) ja Mika Kähkönen luonnehti Leväluhtaa Ruumiin kulttuurissa näin: Hautalan romaani on monitulkintainen, niin kuin kaunokirjallinen teos vain parhaimmillaan voi olla.

Hienoa että lajityyppikirjallisuudesta voidaan nykyään kirjoittaa näin. Kaukana eivät ole ne ajat, jolloin moinen olisi ollut mahdotonta.