Syksy muuttuu talveksi ja tahti alkaa onneksi hidastua. Kuokkamummo-polun viimeiset lähdöt ovat takana (Ylen uutinen aiheesta täällä), ja Kuiskaava tyttö -romaanista käyn vielä parissa paikassa puhumassa, seuraavaksi Lappeenrannassa, jossa olen viimeksi käynyt vuonna 2008, kun Itsevalaisevat ilmestyi.

Kuiskaavan tytön tiimoilta vierailin hiljattain myös Radio Helsingissä, jossa Taru Torikka haastatteli Juha-Pekka Koskista (uusi romaani Luciferin oppipojat) ja minua. Pelon ja kauhun eri ulottuvuuksissa mielenkiintoisesti polveilevan keskustelun voi kuunnella podcastina.

Olen viime aikoina matkustellessani kuunnellut yliannostukseen saakka kanadalaisen psykologin Jordan B. Petersonin luentoja. Kyseessä on hyvin mielenkiintoinen ajattelija, eikä vähiten siksi, että hän on yhtä aikaa darwinisti ja jungilainen. Tällaisia tyyppejä ei juuri Euroopassa tai Yhdysvalloissakaan näe, sillä C.G. Jungista tuli monestakin syystä akateemisessa maailmassa eräänlainen epätieteellisyyden perikuva. Kanadassa asiantila on ilmeisesti toinen, mihin on varmasti vaikuttanut Northrop Fryen perintö (yksi toisen maailmansodan jälkeisen kirjallisuudentutkimuksen suurista nimistä).

Jos Peterson kiinnostaa, kannattaa kuunnella tämä haastattelu, joka on ehkä kiehtovin ja inspiroivin kuulemani  puheenvuoro pitkään, pitkään aikaan. Jos joku perustaa ajattelunsa niinkin epäsuhtaiseen joukkoon kuin Nietzscheen, Darwiniin, Jungiin ja Solzenitsyniin, lopputulos on väistämättä tavallisesta poikkeavaa.

Mutta tällä hetkellä Peterson tunnetaan tietysti aivan muusta, sillä hän on keskellä sukupuolineutraaleihin pronomineihin liittyvää skandaalia, joka on levinnyt myös Kanadan rajojen ulkopuolelle (itse asiassa löysin tyypin Laura Honkasalon aihetta käsittelevän blogitekstin kautta). Jutun paisumisen syy on varmasti se, että varsinkin Atlantin takana poliittisen korrektiuden vaatimukset ovat viime vuosina jyrkentyneet jo paikoin huvittavalle tasolle. Sanna Ukkola tosin kirjoitti hiljattain täkäläisistäkin oireista.

Synnintuntoinen arvoliberaali voi helposti antautua mitä erikoisimmille vaatimuksille, kun niitä esitetään tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden lipun alla. Tästä johtuen poliittisen korrektiuden nimissä esitetään aggressiivisimpia vaatimuksia juuri kulttuuripiireissä ja vaikkapa humanistisissa tiedekunnissa.

Todellisia haasteita olisi tietysti aivan muualla.