Korrektius iän ikuinen

Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa kirjailija Lionel Shriver puhuu poliittisen korrektiuden ikävistä vaikutuksista kirjallisuuteen. En tiedä, kuinka aiheellisia artikkelissa esitetyt näkemykset ainakaan suomalaisille ovat, mutta koska tiedän, että tämänkin blogin lukijoissa on kirjoittavia ihmisiä, sanottakoon tästä pari sanaa. Jos kirjoitat itse, sinulla on luultavasti parempaakin tekemistä kuin lukea tämä postaus kokonaan, joten lue vain tämä: […]

Onko kauhu konservatiivista?

Kävin jokin aika sitten keskustelua kauhugenren konservatiivisuudesta. Lähtökohtana oli amerikkalainen radio-ohjelma, jossa käsiteltiin klassisen konservatismin isänä pidettyä Edmund Burkea ja kumouksellista valistusoptimistia Thomas Painea. Luin opiskeluaikoina molempia, joten minään täydellisenä yllätyksenä Burken sopivuus kauhugenren suhteen ei tullut. Ranskan vallankumousta käsittelevän teoksensa Reflections on the Revolution in France lisäksi hänet tunnetaan ”ylevän” käsitteestä (sublime), joka on […]

Zombirefleksejä

Vuoden viimeiset kirjailijavierailut alkavat olla käsillä. Viikonloppuna vierailen Viita-akatemiassa Tampereella ja joulukuun alussa juhlistan vielä sarjakuvaversiota Varpaat-nimisestä novellistani (tarina oli mukana Valkoiset varpaat -antologiassa). Sarjakuvataiteilija Brocin työskentelyprosessia on voinut seurata Instagramissa (#varpaatsarjis) ja esimakua saa myös täältä. Kaiken keskellä tuli hyviä uutisia kansainväliseltä rintamalta: agentuurini Ahlback Agency on myynyt Kuiskaava tyttö -romaanin ensimmäiset ulkomaanoikeudet, mikä […]

Talviraportti

Syksy muuttuu talveksi ja tahti alkaa onneksi hidastua. Kuokkamummo-polun viimeiset lähdöt ovat takana (Ylen uutinen aiheesta täällä), ja Kuiskaava tyttö -romaanista käyn vielä parissa paikassa puhumassa, seuraavaksi Lappeenrannassa, jossa olen viimeksi käynyt vuonna 2008, kun Itsevalaisevat ilmestyi. Kuiskaavan tytön tiimoilta vierailin hiljattain myös Radio Helsingissä, jossa Taru Torikka haastatteli Juha-Pekka Koskista (uusi romaani Luciferin oppipojat) […]

Saattaa järkyttää

Brittiläinen kauhukirjailija Ramsey Campbell jakoi seinällään artikkelin, joka käsittelee ”sisältövaroituksia”. Kyseessä on siis varoitustyyppi, jolla pyritään ehkäisemään esimerkiksi traumoista kärsivien järkyttymistä kirjan, elokuvan tai vaikkapa pelin sisällöstä. Englanniksi termi on yleensä muotoa trigger warning, mutta artikkelissa tämän sanotaan aiheuttavan ”väkivaltaisia asemielikuvia”, joten käytössä on neutraalimpi content warning. Campbellin tapaan tuo kohta sai minut hetkellisesti luulemaan, […]

Syntyykö taide tyhjästä

Koko Hubaran aloittaman polemiikin inspiroima kirjoitukseni rönsyili mielenkiintoisiin keskusteluihin mielikuvituksen ja intuition luonteesta. Yksi vastaväite oli muotoa ”mielikuvitus ja intuitio eivät synny tyhjästä”, sillä nekin ovat poliittis-taloudellis-ideologisten realiteettien tuotosta. Olen epämuodikkaasti eri mieltä. Selvennän. Antiikin kreikkalaisten todellisuus poikkesi omastamme merkittävästi. Orjuus oli saumaton osa sivistynyttä yhteiskuntaa, naiset eivät saaneet käyttää julkista valtaa, jumalat olivat enemmän […]

Säteilyn sirinä

True Detective -sarjan ensimmäisen kauden siivellä kaksi katveeseen jäänyttä kauhukirjailijaa nousi myyntilistoille. Robert W. Chambersin Keltainen kuningas -teos kiinnosti äkkiä massoja. Nykykirjailijoista valokeilaan nousi Thomas Ligotti. Ligottin tapaus on siinä mielessä mielenkiintoisempi, että se syntyi oikeastaan mutkan kautta eli plagiointisyytöksestä. Jotkut True Detectiven ensimmäisen kauden repliikit olivat paikoin kuin sitaatteja Ligottin Conspiracy against the Human […]

Mikä Aleister Crowleyssa kiehtoo?

Puhuin viime vuoden puolella erään ihmisen kanssa, joka oli tuntenut suomalaisen mystikkoguru Ior Bockin. Tuo äärimmäisen mielenkiintoinen keskustelu tuli mieleen monta kertaa, kun luin Gary Lachmanin juuri suomennettua teosta Aleister Crowley – Suuren Pedon elämä ja teot (suom. Ilkka Salmenpohja). Olen aiemmin lukenut Roger Hutchinsonin The Beast Demystified -teoksen, mutta Lachmanin kirja on monella tapaa […]

Paluu kellariin

Groteskit tarinat ovat polkuja kohti ”mysteeriä ja odottamatonta”, sanoo Flannery O’Connor, jolta varmasti tivattiin usein, miksi hän kirjoittaa niin julmia ja outoja tarinoita. O’Connorin tapaisille kirjailijoille kyllä keksittiin Yhdysvalloissa nimike Southern Gothic (tai Southern Grotesque). Se sai varmasti suuren yleisön nukkumaan yönsä paremmin. Hirviömäiset tarinat rajattiin alueellisiksi kuvauksiksi Syvästä Etelästä. O’Connorin tapauksessa groteskien elementtien taustavaikuttajana […]