Rachel oli kerran ihmetellyt ääneen sitä, kuinka monta kuuta käsittelevää runoa olikaan kirjoitettu, kuinka monta metaforaa ja vertausta oli kuvaannollisen puheen historiassa keksitty sitä luonnehtimaan. Entä jos kuu olikin näiden metaforien kuorruttama, Rachel kysyi. Entä jos se oli kerännyt ympärilleen vuosisatojen ajan vertauskuvia ja piileskeli niissä kuin etana kotelossaan. Ja kun kaikki kuolevat, hän jatkoi, kun ihmislaji sammuu ja kaikki sen runot unohtuvat, miltä kuu näyttää silloin, ryömittyään ulos kotelostaan.

Olisin vastannut hänelle, että pian saamme tietää: että ihmislaji oli vihdoin katoamassa epäkuoleman vitsauksen kukistamana ja kun kaikki (myös me) ovat saaneet tartunnan, käännämme sameat, valkoiset katseemme yötaivasta kohti ja näemme, ymmärrystä vailla, miltä näyttää alaston kuu.

Bennett Simsin A Questionable Shape on periaatteessa zombiepidemiasta kertova romaani, mutta moinen luonnehdinta vie ajatukset paljon matalammille vesille kuin mistä teoksessa on kyse. Oikeasti kyseessä on tietoisuuden luonnetta, kuolemaa ja tietämisen rajoja käsittelevä filosofinen romaani. Nimi A Questionable Shape on Shakespearea (Hamlet käyttää ilmaisua kuvaamaan kuolleista nousseen isänsä haamua) ja jokainen luku on täynnä alaviitteitä David Foster Wallace -tyyliin. Tämä varoituksena niille, jotka haluavat Walking Deadia ja räjähteleviä päitä.

En ole vielä lukenut kirjaa loppuun, joten otettakoon tämä ylistys pienellä varauksella, mutta A Questionable Shape vaikuttaa yhdeltä niistä harvinaisuuksista, joka tekee piirun verran enemmän kuin hyvä romaani yleensä. On koukuttavia teoksia, riemastuttavia teoksia, pelottavia teoksia ja sitten näitä, jotka oikeasti laajentavat tajuntaa.

Lisäksi kyseessä on tietysti genrerajoja oikeasti häivyttävä teos, jollaisia on harvassa (esimerkiksi dekkarin ja kauhun yhdisteleminen operoi yleensä lähinnä pintarakenteessa). Syyt ovat paljolti kirjallisuusmaailman realiteeteissa.

Sims itse tunnustaa olleensa hyvin pessimistinen sen suhteen, että hänen romaanilleen löytyisi kustantaja, sillä teoksella on jo lähtökohtaisesti paljon vihollisia, esimerkiksi ”lukijat jotka vihaavat zombeja, lukijat jotka vihaavat alaviitteitä, lukijat jotka vihaavat juonettomuutta, filosofiaa, tylsistymistä”.

Varsinainen mainospuhe kirjailijalta. Itse jättäisin kyllä viimeisen sanan listasta pois. Ja lukijansa A Questionable Shape on kaikesta päätellen löytänyt. Ennustan sille samanlaista kestävää ja kasvavaa mainetta kuin Mark Z. Danielewskin House of Leaves -klassikolle, joka on vähän samalla tavalla lähtökohdiltaan perinteinen kauhutarina, mutta kasvaa ulos lokerostaan ja muuttuu joksikin aivan muuksi.

Oman romaanin julkaisupäivän lähestyessä on tavallaan tietysti vähän masentavaakin lukea tällaisia teoksia. Ne siirtävät fiktion ja genren mahdollisuuksien rajoja ja haastavat ajattelemaan omiakin tekemisiä yhä kunnianhimoisemmin.