Pimeän arkkitehti -niminen romaani ilmestyy syyskuussa. Aiheesta on tietoa Tammen sivuilla sekä Ilkka-Pohjalaisen ennakkoartikkelissa.

Pimeän arkkitehti on tavallaan perigoottilainen riivattu talo -tarina, mutta tapahtumapaikkana on moderni kerrostalo vintteineen, rappukäytävineen ja kellareineen. Olen asunut koko ikäni joko betonilähiössä tai kaupungin keskustassa, joten ympäristö on tällä kertaa tuttu. Itse asiassa romaanissa kuvattu kerrostalo on poikkeuksellisen tuttu, sillä asun siinä.

Romaanin kirjoittamisessa oli paljon tuttua ja samaa, sillä tiettyihin asioihin muodostuu helpottavia rutiineja. Oman ulottuvuutensa toi tällä kertaa kuitenkin juuri se, että ympäristö oli poikkeuksellisen lähellä. Heräsin joka aamu suoraan romaanin tapahtumapaikkaan.

Metodeissakin oli omia erikoisuuksiaan, joista mainitsemisen arvoinen on tämä:

Tein pitkään niin, että luin joka ilta Paul Tremblayn novellia Something about Birds (kokoelmassa Growing Things). Aloitin aina alusta ja luin, kunnes alkoi nukuttaa (kerran luin kokonaan ja aloitin perään toisen kierroksen). Tarinan surrealistinen kuvasto puhuu melkein unien kieltä, joten sen tunnelmassa oli hyvä sammuttaa tajunta. Aamulla taas luin ensimmäisenä satunnaisesti valittuja Eeva-Liisa Mannerin runoja Kirkas, hämärä, kirkas -kokoomateoksesta.

Tavallaan siis säädin Tremblayn novellin avulla tajuntaa kirjoitustaajuudelle ennen nukahtamista, ja aamulla herättelin tuntumaa Mannerin runoilla. Neuvon kaikkia kirjoittavia ihmisiä kokeilemaan metodia omavalintaisten kirjojen kanssa!

Olen usein sanonut, että prosaistien kannattaa lukea runoja, jos ei muuten niin puhtaasti hyötymistarkoituksessa. Kielellistä sävelkorvaa voi kehittää tehokkaasti lukemalla esimerkiksi ketä tahansa heistä: Sanna Karlström, Juha Kulmala, Saila Susiluoto, Olli Heikkonen tai Miia Toivio.

Lisätietoja Pimeän arkkitehdistä tulee myöhemmin. Niitä odotellessa kannattaa lukea myös Valancourt Book of World Horror -antologiasta, johon yksi novellini pääsi mukaan!