Joskus fanisuhde voi kohdistua kirjailijan sijaan kustantamoon. Minulle yksi tällainen on jo vuosien ajan ollut yhdysvaltalainen Valancourt Books, joka tekee korvaamatonta työtä julkaistessaan uudelleen 70- ja 80-lukujen genreromaaneja, usein sellaisia joiden painokset ovat loppuneet jo vuosikymmeniä sitten.

Valancourt Booksin julkaisut ovat pääosin kirjallisesti korkeatasoista kauhua (lukuun ottamatta Paperbacks from Hell -sarjaa, joka on tarkoituksella pyhitetty vanhalle pulp-kauhulle). Jotkut ovat olleet aikanaan bestsellereitäkin, mutta yhdistävä tekijä on, että romaanit ovat vuosikymmenien aikana ajautuneet marginaaliin tai jopa unohtuneet kokonaan.

Syitä on monia, mutta usein taustalla on kirjailijoihin liittyviä tragedioita, joko ammatillisia tai henkilökohtaisia. Tämä on tilanne alla suosittelemieni teosten kohdalla. Joan Samson sairastui ja kuoli syöpään pian suurmenestykseksi ampaisseen esikoisromaaninsa jälkeen. Michael McDowell sai aids-diagnoosin vuonna 1994 ja kuoli viisi vuotta myöhemmin. Ken Greenhall masentui New York Timesin murska-arviosta ja lopetti kirjoittamisen. Ilman Valancourt Booksia heidän mestariteoksensa olisivat luultavasti unohtuneet täysin, ja mielikuva 70- ja 80-lukujen genrekirjallisuudesta olisi Stephen Kingin, Dean Koontzin ja vastaavien varassa.

Tässä muutama ehdoton suositus Valancourt Booksin listoilta:

Ken Greenhall: Hell Hound (1977).

Hell Hound kertoo psykopaattikoirasta, joka tappaa omistajiaan. Tarina kerrotaan pääosin bullterrierin näkökulmasta, ja Greenhallin kerronta on puhdasta runoutta, mutta tarkkanäköisen kompaktilla tavalla (romaanissa on vain 150 sivua). Suosittelen Hell Houndia kaikille, mutta erityisesti koiraihmisille ja niille, joiden käsitys kauhugenrestä on edelleen kapea. Romaanin pohjalta on tehty myös ranskalainen elokuva nimeltä Baxter (1989). Sitä en ole nähnyt, mutta ehkä jotakin kuvaa saa tästä hieman psykedeelisestä klipistä.

Joan Samson: The Auctioneer (1975).

Jos Joan Samson olisi elänyt pidempään, me kaikki tietäisimme tämän romaanin, ellei muuten niin menestyselokuvan kautta (kuten sanottu, elokuvaversiokin meni puihin kirjailijan kuoleman vuoksi). The Auctioneer kertoo amerikkalaiseen pikkukylään saapuvasta huutokauppakeisarista, joka tekee itsestään vähitellen diktaattorin. Salakavalasti kiristyvä jännite toimii tässä romaanissa poikkeuksellisen hyvin. Aika harvoin on käynyt niin, että lukiessa tekisi mieli huutaa fiktiivisille hahmoille ohjeita. The Auctioneerin keskiössä oleva perhe tulee naiivissa viattomuudessaan jostakin syystä niin lähelle, että heidän kohtaloaan on piinallista seurata sivusta.

Michael McDowell: The Elementals (1981).

Olen kirjoittanut tästä romaanista aiemminkin. On täysin käsittämätöntä, että The Elementals julkaistiin alun perin pokkarina, sillä se pesee monet noihin aikoihin kovissa kansissa julkaistut genretoekset mennen tullen. The Elementals käsittelee sukukirousta ja riivattua taloa, mutta niin omaperäisesti että asetelman tuttuus jää melkein huomaamatta. Romaani luo myös ikimuistoisen mielikuvan hylätystä kartanosta, jonka hiekkadyynit ovat ottaneet valtaansa.

Listaan voisi lisätä muitakin, mutta noissa yllä mainituissa on ehkä tavallistakin enemmän taikaa. Kannattaa siis tehdä aikamatka lähimenneisyyteen ja katsoa, mitä kaikkea mahtavaa on jäänyt vuosikymmenten varrella kyydistä.