Leväluhdan ennakkolukukappaleet ovat jo saapuneet, ja lopullisen version ilmestymispäivä on 11. syyskuuta (päivämäärään ei liity symboliikkaa).

Tämä romaani on lukijoitteni näkökulmasta luultavasti tavallaan tuttua, mutta myös uusia ulottuvuuksia on mukana. Kirjoittamisessani on tiettyjä ”sääntöjä”, mutta ne eivät koskaan ole ehdottomia, joten rikon niitä silloin, kun siltä tuntuu. Storytel Original -sarjaan viime vuonna kirjoittamani äänikirja Isä Malakain silmät tarjosi mahdollisuuden leikkiä ja ylittää itse asetettuja rajoja, mikä ei voi olla näkymättä Leväluhdassa.

Kun romaanin ensimmäinen versio oli kirjoitettu, menin viimeistä kertaa käymään oikeassa Leväluhdassa Orismalan kylässä, ikään kuin hyvästelläkseni paikan (kirjoittamisen aikana kävin siellä usein). Ensimmäistä kertaa tuntui siltä kuin tarina olisi oikeasti tapahtunut ja sen henkilöt olisivat todellisia. Se oli aavemainen tunne, jota on vaikea selittää. Muistan vastaavaa ainoastaan Itsevalaisevien ja Kuokkamummon kohdalla, mutta tällä kertaa vaikutelma oli vahvempi.

Leväluhta-romaanin taustalla olevista perimmäisistä vaikuttimista minulla tuskin on kovin selvää kuvaa, mutta jokin hyvin elinvoimainen ja puoliautomaattinen mielikuvavyyhti sitä ohjasi. Jos se pitäisi tiivistää kuviksi, ne olisivat esimerkiksi tässä: