Marko Hautala

Carcosa ilman runoutta

Katsoin eilen True Detective -sarjan ensimmäisen kauden päätösjakson.

Se oli hienoinen pettymys, mutta nostan hattua käsikirjoittajalle silti. Hän loi ensimmäisissä jaksoissa pelin, jota on todella vaikea voittaa (kirjoitin sarjasta täällä aiemminkin). Kunnianhimoinen premissi on aina kunnioitettavampi kuin varman päälle pelattu perusdekkari.

Pettymys johtuu siitä, että juonen mystisemmät elementit ikään kuin typistyivät Texas Chainsaw Massacre -tyyppiseksi takametsien sisäsiittoiset hihhulit -kuvastoksi. Näimme Carcosan, mutta siinä ei ollut pilkahdustakaan Robert W. Chambersin runollisesta, aavemaisesta ihmemaasta.

Toimi juttu näinkin, mutta paljon psykedeelisempään meininkiin olisi ollut aineksia. Odotan silti jatkoa avoimin mielin ja enemmän kuin kiinnostuneena (päähenkilöt käsittääkseni vaihtuvat seuraavassa kaudessa). Saa nähdä onko ”keltainen kuningas” jatkossakin pelkkä mystinen koristenauha, jolla hullut pidetään koukussa, vai jotakin enemmän.

Tiedote: Esiinnyn tiistaina 18.3. suositulla Prosak-klubilla (Kansallisteatterin Lavaklubi). Kaverinani on kauhukirjailija Mia Vänskä, jonka romaani Valkoinen aura on juuri ilmestynyt (meitä molempia haastattelee Marko Gustafsson).

Tapahtuma alkaa 19.30 ja oma vuoroni koittaa 20.30. Aiheenani on viime vuonna Nuori Aleksis -ehdokkaana ollut Unikoira, mutta en malta olla lukematta aloituslukua ensi syyskuussa ilmestyvästä romaanistani, mikäli aika vain antaa myöden.

Tulevan romaanin trailerin voi katsoa täällä (tarkempi kuvaus Tammen sivuilla).