Säteilyn sirinä

True Detective -sarjan ensimmäisen kauden siivellä kaksi katveeseen jäänyttä kauhukirjailijaa nousi myyntilistoille. Robert W. Chambersin Keltainen kuningas -teos kiinnosti äkkiä massoja. Nykykirjailijoista valokeilaan nousi Thomas Ligotti. Ligottin tapaus on siinä mielessä mielenkiintoisempi, että se syntyi oikeastaan mutkan kautta eli plagiointisyytöksestä. Jotkut True Detectiven ensimmäisen kauden repliikit olivat paikoin kuin sitaatteja Ligottin Conspiracy against the Human […]

Luontoa vastaan

En ole vuosiin lukenut kirjoitusoppaita. Olen aina suhtautunut niihin kuin Lenin ”hyödyllisiin idiootteihin”: käytän hyväkseni ja hylkään ensi tilassa. Kirjoitusoppaita on varmaan myös syyttäminen joistakin kliseistä, jotka putkahtavat esiin silloin tällöin kirjoista puhuttaessa. Yksi näistä on väite, että tarinan päähenkilön pitää olla ”sympaattinen” ja helppo samaistumiskohde. Ainakin Orson Scott Card muistaakseni piti tätä jotenkin keskeisenä […]

Mikä Aleister Crowleyssa kiehtoo?

Puhuin viime vuoden puolella erään ihmisen kanssa, joka oli tuntenut suomalaisen mystikkoguru Ior Bockin. Tuo äärimmäisen mielenkiintoinen keskustelu tuli mieleen monta kertaa, kun luin Gary Lachmanin juuri suomennettua teosta Aleister Crowley – Suuren Pedon elämä ja teot (suom. Ilkka Salmenpohja). Olen aiemmin lukenut Roger Hutchinsonin The Beast Demystified -teoksen, mutta Lachmanin kirja on monella tapaa […]

Vanhan naulapään paluu

Clive Barker palaa tänä keväänä kenobiittien maailmaan romaanilla The Scarlet Gospels. Päähenkilönä siis on vanha kunnon Pinhead. Barker iski aikanaan suoraan kipuhermoon. Sain kahdeksantoistavuotiaana jopa kunniamaininnan Pikku-Finlandia -kilpailussa esseelläni Barkerista. Taitaa edelleen olla ainut kauhukirjallisuutta käsittelevä teksti, joka kyseissä kilpailussa on noteerattu (tuolloin voittaja kirjoitti Pentti Saarikoskesta). Luen säännöllisin väliajoin uudelleen joitakin Veren kirjojen novelleja. […]

Kauhuklassikko nimeltä Ilmestyskirja

Kuokkamummon oikeudet myytiin hiljattain Saksaan (Elina Ahlback Agencyn uutinen aiheesta). Erinomaista, varsinkin kun luulin saksalaisten minut jo hyljänneen! DTV on aiemmin julkaissut saksaksi Käärinliinat ja Torajyvät. Yhdysvalloissa romaani julkaistaan aikataulun mukaisesti syksyllä, mutta yksi uutinen siihenkin liittyen on. Granny Hatchet -nimen koominen sävy sai sikäläisen kustantajan mietteliääksi. He päätyivät hienoon vaitoehtoon The Black Tongue. Sopii […]

Synkkä sienimetsä

Kumartaessaan toisen korvansa lähelle mäyrän harmaata turkkia mies oli varma, että hän kuuli lukemattomien pienten kitojen koneiston. Se ahkeroi suonissa ja elimissä ja onkaloissa, jotka kuolema oli yrittänyt vaientaa. Hän kuljetti taskulampun valoa hellästi eläimen hännäntyngästä sen riippuvaan kuonoon ja kasvojen naamioon. ”Hyvä poika”, hän kuiskasi puuvajan hiljaisuudessa. ”Olet ollut ahkera.” Stephen Gregoryn The Woodwitch […]

Oculus

Kuulun niihin optimistisiin viemärisukeltajiin, jotka tasaisin väliajoin jaksavat hakea helmiä nykykauhuelokuvien surullisesta virrasta. Joskus sinnikkyys jopa palkitaan. Mike Flanaganin Oculus oli riemastuttava yllätys, väittäisin näin ensihuumassa jopa moderniksi klassikoksi. Yhtäkään varsinaisesti uutta ideaa siinä ei ole, ja loppu on aika hyvin tiedossa jo alkupuolella, mutta ei haittaa pätkääkään. Pikemminkin tulee taas kerran todistetuksi, että tärkeää […]

Äidit jotka syövät lapsia

Olin viikonloppuna Hämeenlinnassa Johannes Ojansuun mainiossa Perjantaiparlamentissa ja Helsingissä Matti Järvisen haastattelussa Ruumiin kulttuuri -lehteen. Molemmissa keskustelu venähti ja kulki odottamattomiinkin suuntiin, mikä sai tajuamaan, että olen päässyt viime syksyn haastatteluissa aika helpolla. Vinkki kirjailijoille. Jos haluatte välttää teostenne selittämistä, laittakaa romaanin kanteen homeinen mummo, joka näyttää kieltä. Kukaan ei kysy mielipidettänne yhteiskunnan tilasta ja […]

Loputon tragedia

Eräs työtehtävä sai palaamaan mielenkiintoiseen tragedian alalajiin eli kostotragediaan. Lajin tunnetuin edustaja on Shakespearen Hamlet, mutta oma suosikkini on Thomas Kydin The Spanish Tragedy (1592). The Spanish Tragedy kertoo isästä, joka kostaa poikansa murhaajille. Muistaakseni kirjailija Turo Kuningas on esittänyt, että jos jalkapallo on erotiikkaa, jääkiekko on pornoa. Samaten voisi sanoa, että jos Hamlet on […]

Ihon alle

On romaaneja, joista ei oikein voi kertoa muuta kuin premissin. Michel Faberin Under the Skin on sellainen (ilmestynyt suomeksi vuonna 2001 nimellä Lihaa ja verta). Tästä huvittaisi kirjoittaa paljonkin, mutta hillitsen itseni ja kerron vain sen alkuasetelman: Romaanin päähenkilö on nainen, joka etsii kyytiinsä lihaksikkaista miespuolisia liftareita. Tästä yksinkertaisesta lähtökohdasta kasvaa tarina, jonka käänteitä ei […]

Maailma on häkki

Lintujen yhteislaulu paisuu ja saavuttaa huippunsa, sitten se latistuu, vääristyy, sen ääriviivat romahtavat. Malorie kuulee äänen kuin olisi sen sisällä. Kuin hän olisi lintuhäkissä tuhannen sekopäisen linnun kanssa. Tuntuu kuin heidän ylleen olisi laskettu häkki. Pahvilaatikko. Lintulaatikko. Se pimentää auringon. Joulun alla hankkimani e-kirjojen lukulaite on kiihdyttänyt lukutahtini lähes maaniselle tasolle. Raportoin tänne vain huippukohdista […]

Pimeää ainetta

Lokakuun kuudentenatoista näemme auringon viimeistä kertaa. Kirjojen mukaan jonkin verran valoa voi havaita vielä pari viikkoa sen jälkeen, sillä aurinko ei ole kovin kaukana horisontin takana. Sanovat sitä ”keskipäivän aamunkoitoksi”. Sen jälkeen: ei mitään. (Michelle Paver: Dark Matter – A Ghost Story). Vuosi vähenee, ja tällä kertaa kävi niin, että järisyttävin lukukokemus tuli vasta näinä […]

Kauheaa joulua

Vuoden viimeinen Kuokkamummoon liittyvä esiintymiseni oli Radio Helsingissä. Ohjelmaa varten tein eräänlaisen top 5 -listan kauhukirjallisuuden osalta, mutta juttu luisti Taru Torikan kanssa niin mukavasti, että koko asia unohtui (ilmeisesti sekä toimittajalta että minulta). Väänsin listaa junamatkalla kuitenkin sen verran hartaasti ja kaikkea muuta kuin ilon kautta, että julkaisen sen perusteluineen täällä. 1. Shirley Jackson: […]

Kaksi Hohtoa

Kirjoitan tätä huomattavan paineen alaisena, sillä en ole vielä katsonut Yle Teemalta juuri tullutta dokumenttia Huone 237, jossa esitetään ilmeisen omalaatuisia teorioita Stanley Kubrickin Hohdosta. Dokumentin kommentoimisen sijaan voinkin siis esittää oman näkemykseni tästä klassikosta, sekä romaanista että elokuvasta. Kyseessähän on siinä mielessä kiistanalainen asia, että Stephen King ei pitänyt Kubrickin elokuvasta pätkän vertaa. Olen […]

Helsingin kirjamessut ja Chucky

Kuokkamummon matka Amerikkaan sai mukavasti mediahuomiota. Se on suomalaiselle teokselle aina hyväksi jo ennen kuin englanninkielinen versio ilmestyy (vasta ensi syksynä). Tästäkin aiheesta ehkä puhutaan Helsingin kirjamessuilla, jossa minua haastattelee tuttu ja kaima eli Marko Gustafsson (kohtasimme ensimmäistä kertaa viime kevään Prosakissa). Messuesiintymiseni aika on sunnuntai 26.10. klo 12 ja paikkana on miellyttävältä kalskahtava Wine […]

Naaman takana on reikä

Kun joku muusikko tai kirjailija kuolee, sosiaalinen media täyttyy kunnianosoituksista ja muisteloista. Elossa oleva Ronnie James Dio tai Gabriel Carcía Márquez ei aiheuta ylistyslauluja. Eilispäivän tähtiä. Mutta kuolema nostaa jalustalle ja tekee passé-tyypeistä äkkiä olennaisia. Tämä ajatus tuli mieleen, kun tajusin, että Ramsey Campbell on jo ikämies. Tunnustettakoon siis tässä, ennen kuin Campbell siirtyy ajasta […]

Kuin me nyt

Roomassa on havahduttava paikka nimeltä Cripta dei Capuccini. Se on kapusiinimunkkien kirkon alla sijaitseva krypta, jossa kaikki kattokruunuista alttareihin on rakennettu ihmisen luista (vastaavia on myös Palermossa ja Prahan lähellä Kutná Horassa). Roomassa kävijää tervehtii kuuluisa teksti: Kerran olimme kuin sinä nyt, kerran sinä olet oleva kuin me nyt. Pyhäkkö aiheuttaa mielenkiintoisen henkisen riitasoinnun. Lantioluista […]

Äärimmäisyyden kohina

Ällistyin törmätessäni pitkän ajan jälkeen termiin splatterpunk. Kyseessä on (muistaakseni) David J. Schow’n joskus kymmeniä vuosia sitten lanseeraama nimitys kauhukirjallisuudelle, jossa veri roiskuu ja liha lätisee. Nyt Suomessa on ilmestynyt alan antologia nimeltään Ja hän huutaa (toim. Juha Jyrkäs ja Tuomas Saloranta). Tuo pitänee hankkia jo ihan mielenkiinnosta, sillä kirjoittajissa on paljon tuttuja nimiä, Salorannan […]

Pelkääkö aave?

Tässä on nyt yhteys edelliseen True Detective -postaukseeni, mutta kyseessä on sattuma. Minulle suositeltiin jokin aika sitten sarjan käsikirjoittajan Nic Pizzolatton romaania Galveston. Koska romaanipuolella oli tuolloin lievästi sanottuna ruuhkaa (sekä oman kirjoittamisen että luettavien osalta), päätin aloittaa varovaisemmin ja hankkia Pizzolatton novellikokoelman Between Here and the Yellow Sea. Se makasi lukulaitteella pitkään, kunnes viime […]

Satu idiootista

Kun vielä kävin useammin elokuvateatterissa, opin välttelemään tiettyä ihmistyyppiä, jota voisi kutsua vaikkapa kylmännaurajaksi. Jos huomasin joutuneeni tällaisen tyypin läheisyyteen, vaihdoin joskus paikkaa kesken elokuvan. Erityisen lämpimästi muistan sitä tuntematonta hupiveikkoa, joka säesti Full Metal Jacketin ääniraitaa, kun näin elokuvan aikoinaan ensimmäistä kertaa. Kylmännauraja on ihminen, jota ei luultavasti oikeasti naurata, mutta hän haluaa viestittää, […]

Ennakkovälähdys

Esiintymiseni kauhuteemaisessa Prosak-klubissa on katsottavissa täällä (näyte syksyllä ilmestyvästä Kuokkamummo-romaanistani kohdassa 28:30). Marko Gustafssonin haastattelussa oli kauhukirjallisuuden lisäksi puhetta suhteestani yliluonnolliseen ja siitä, mikä Stephen Kingin kirja sai minut varhaisteininä kävelemään unissani. Mia Vänskä suositteli minulle Prosakissa kahta romaania, joista toinen on Shirley Jacksonin We Have Always Lived in the Castle. Otan tuon lukuun mielelläni, […]

No mask!

Opettajaurani on hiipunut vuosi vuodelta, kun olen keskittynyt kirjailijuuden rahakkaaseen luksuselämään (kolkkoa naurua). Yhtä kirjallisuuskurssia opetan kuitenkin edelleen, ja siitä johtuen palaan joka vuosi jo ammatillisista syistä tapaukseen Edgar Allan Poe. En valita, sillä Poe on monella tapaa mysteeri, sekä kirjailijana että ihmisenä. Ehkä tästä johtuen hän on päätynyt myös elokuviin ja toisten kirjailijoiden päähenkilöksi […]

Käsi pimeässä

Jos pitää mainita yksi moderni kauhuromaani, jonka pitäisi olla alan tason mittarina, se on Kathe Kojan The Cipher (1991). Luin tästä romaanista jo joskus lukioaikoina (Fangoriasta tai vastaavasta lehdestä), mutten koskaan hankkinut sitä. Nyt kirjaa ei edes ole enää saatavilla printtiversiona, mutta uusi laitos e-kirjana ilmestyi hiljattain, joten latasin Kindlen tabletilleni vain tämän takia (uuden […]

Satujen julma totuus

Hairahduin romaanin taustatyön vuoksi tutkimaan klassikkosatuja. Yhdessä Punahilkka-sadun vanhoista versioista susi säästää isoäidin veren ja lihat ja syöttää ne Punahilkalle, joka pahaa aavistamatta kannibalisoi isoäitinsä. Toisissa variaatioissa susi houkuttelee alastoman Punahilkan sänkyynsä. Nuo versiot muistuttavat siitä, että klassikkosatujen juuret ovat usein rujoissa kansantarinoissa, joita ei ollut tarkoitettu varsinaisesti lapsille. Esimerkiksi Punahilkka-tarinaan on luultavasti vaikuttanut Peter […]