Clive Barker palaa tänä keväänä kenobiittien maailmaan romaanilla The Scarlet Gospels. Päähenkilönä siis on vanha kunnon Pinhead.

Barker iski aikanaan suoraan kipuhermoon. Sain kahdeksantoistavuotiaana jopa kunniamaininnan Pikku-Finlandia -kilpailussa esseelläni Barkerista. Taitaa edelleen olla ainut kauhukirjallisuutta käsittelevä teksti, joka kyseissä kilpailussa on noteerattu (tuolloin voittaja kirjoitti Pentti Saarikoskesta).

Luen säännöllisin väliajoin uudelleen joitakin Veren kirjojen novelleja. Esimerkiksi tarina Kukkuloilla, kaupungit (In the Hills, the Cities) on ikimuistoinen, lähinnä keskeisen ideansa vuoksi.

Tarinan peruskuva ihmisistä rakennetuista suunnattomista patsaista on häiritsevä juuri siksi, että se on melkein kuviteltavissa todeksi. Mielikuva häilyy jossakin realismin ja renessanssitaiteilijoiden helvettivisioiden välimaastossa asettumatta oikein kumpaankaan.

Tehoa ei ollenkaan vähennä se, että 80-luvulla kirjoitettu novelli osoittautui profeetalliseksi. Väkisin tulee mieleen, että kyseessä on etiäinen kaikesta siitä, mitä Jugoslaviassa 90-luvulla sitten tapahtui.

Barkerin ansio aikoinaan oli, että hän antoi sähköshokkihoitoa kauhugenrelle, joka oli juuttunut toisaalta vanhan gotiikan kliseisiin, toisaalta parapsykologiaan ja katolishenkiseen riivaajatouhuun (vrt. Stephen Kingin romaanit ja elokuvista William Friedkinin Manaaja seuraajineen). Barkerin tausta oli mm. homokulttuurissa, S/M -kuvastossa ja marginaalisemmassa teatterissa, joista keskiluokkaisilla kauhukirjailijoilla ei ollut aavistustakaan.

The Scarlet Gospels on tietysti uudelleenlämmittelyä. Maailma, lukijat ja Barker itse ovat muuttuneet, joten nähtäväksi jää, tuntuuko vielä luuytimessä asti Pinheadin kuuluisa julistus: We have such sights to show you.