Oivalsin jokin aika sitten, että ensimmäisestä Tammelle julkaisemastani romaanista tulee syksyllä kymmenen vuotta. Uskomatonta. Tällaisia asioita miettiessä iskee se tyypillinen harha, että sehän oli aivan hetki sitten ja voi, kuinka aika kulkee. Sellaisen tunteen saa aikaiseksi lähes minkä tahansa muiston kohdalla, kun hyppää vuosien myllerrysten yli ja vetää suoran viivan nykyhetkeen.

Mutta kun nyt pysähdyn Itsevalaisevat-romaanin julkaisuun, tuntuu kuin siitä olisi hyvinkin lyhyt aika. Muistan kun puhelu tuli Tammesta. Olin opettamassa englannin perusopintoja eräässä opistossa. Kun palasin väsyneenä asuntolahuoneeseeni, näin että tuntemattomasta numerosta oli tullut puhelu. Soitin takaisin ja Tammen Hannu Harju vastasi, vaikka kello oli puoli yhdeksän illalla. Lyhyen keskustelun päätteeksi kysyin ”tarkoittaako tämä nyt siis sitä, että haluatte julkaista romaanin?” Hannu vastasi, ettei hän muuten soittelisi.

Opistolla oli myös alaikäisille suunnattuja kursseja, joten siellä oli nollatoleranssi alkoholin suhteen. Lähdin kuitenkin kiireesti lähimpään kauppaan ja ostin olutta. Soitin vaimolleni Tiinalle. Katsoin televisiosta ajankohtaisohjelmia ja sain välillä euforisia kohtauksia, joilla ei ollut tekemistä ruudulla näkyvien banaaliuksien kanssa.

Siitä lähtien minulle oli selvää, että elämäni on nyt tätä. Kaikki muu on toissijaista. Tämä pätee edelleen.

Jokaisella alalla on näivettäjänsä. Ne ovat harvoin varsinaisesti ihmisiä, vaan pikemminkin meeminkaltaisia ajatusketjuja ja asenteita, jotka lisääntyvät hetkellisesti eri yksilöiden päässä. Otollisia kasvualustoja löytyy kaikista niistä, jotka ovat hetkellisesti tai pysyvästi hypnotisoituneet kyynisistä lainalaisuuksista, hierarkioista ja sisäpiireistä, jotka kuuluvat kaikkeen inhimilliseen toimintaan, myös kirjallisuuteen.

Lisäksi on kuitenkin realiteetteja, jotka on otettava huomioon. Maailmassa on meneillään niin suuria mullistuksia, että kukaan tuskin osaa ennustaa, miltä kirjallisuusmaailma näyttää kymmenen vuoden päästä. On siis pidettävä silmät ja mieli avoimina. Epävarmassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa paras neuvo kirjailijoille löytyy parin tuhannen vuoden takaa: olkaa viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.

Minulle on jäänyt mieleen Itsevalaisevien ilmestymisen ajoilta ainoastaan niiden kollegoiden kommentteja, joista oli apua. Hyvistä neuvoista mieleen tulee aina ensimmäisenä kaksi: Mitä tahansa teetkin, älä ala kyyniseksi (Hannele Huovi). Älä ajattele liikaa (Jari Järvelä).

Noiden varassa mennään edelleen.

Tarkoitus oli tehdä myös päivitys ensi viikonlopun KauhuCon-tapahtumasta, jonka kunniavieraina ovat Johanna Sinisalo ja Juri Nummelin, mutta jätettäköön nyt pelkäksi tietoiskuksi: Olen paikalla jälleen koko tapahtuman ajan ja lavallakin sunnuntaina klo 14.00 Stephen King-paneelissa. Viime vuonna olin kunniavieraana ja sen perusteella voin vakuuttaa, että kyseessä on monipuolinen ja hyvin järjestetty tapahtuma, joten tule paikalle!