Kirjoja ei voi olla liikaa

Olen erinäisistä kirjoitustöistä huolimatta pitänyt väkisin kiinni siitä, että kesällä myös luetaan kirjoja, mieluusti montaa yhtä aikaa. Viimeksi sain päätökseen Kim Leinen Kuilu-romaanin ja sitä ennen Terhi Tarkiaisen syksyllä ilmestyvän Pure mua -vampyyritarinan (sain ennakkokappaleen). Leinen teos on jälleen kerran ehkä sivumääränsä puolesta liioiteltu, mutta lopussa sitkeä lukija saa toden totta kurkistaa ihmisyyden pimeimpään kuiluun. […]

Pimeää ainetta

Lokakuun kuudentenatoista näemme auringon viimeistä kertaa. Kirjojen mukaan jonkin verran valoa voi havaita vielä pari viikkoa sen jälkeen, sillä aurinko ei ole kovin kaukana horisontin takana. Sanovat sitä ”keskipäivän aamunkoitoksi”. Sen jälkeen: ei mitään. (Michelle Paver: Dark Matter – A Ghost Story). Vuosi vähenee, ja tällä kertaa kävi niin, että järisyttävin lukukokemus tuli vasta näinä […]