Olin toistamiseen Helsinki Lit -tapahtumassa Jarl Hellemann -palkintoraatilaisen roolissa ja pidin jälleen näkemästäni. Tapahtumaa kuitenkin myös kritisoidaan.

Se ei tietenkään ole ihme. Tuskin mikään kirjallisuustapahtuma (ehkä Helsingin kirjamessuja lukuun ottamatta) saa yhtä paljon julkisuutta ja Yle Teeman suorat lähetykset tekevät Helsinki Litistä valtakunnallisen kirjallisuuden näyteikkunan. Lisäksi kyseessä on maksullinen tapahtuma, jolloin tiukkoja laatuvaatimuksia saakin olla. Ainakin Suvi Ahola ja Karo Hämäläinen ovat esittäneet analyysejä sekä tapahtuman vahvuuksista että kehittämisen paikoista.

Olen huomaavinani epävirallisissa yhteyksissä myös toisenlaista nurinaa Helsinki Litiä kohtaan. En tiedä, osaanko kuvailla sen luonnetta oikein, mutta yritän kuitenkin:

Kaksi vuotta elänyttä tapahtumaa pidetään jo nyt eräänlaisena kirjallisuuden tähtishowna, johon osa kirjallisuuskentästä ei ehkä osaa samaistua. Ulkomaisten nimien rinnalla on voittopuolisesti pitkän uran tehneitä ja/tai menestyneitä kotimaisia kirjailijoita ja meininki on muutenkin melko hip.

Mielestäni moisessa ei ole mitään vikaa, mutta provinsseissa asuvana genrekirjailijana ymmärrän, että tällainen voi aiheuttaa hiipivää osattomuuden tunnetta.

Sellaisiin tunnelmiin ei kuitenkaan kannata hairahtua. Saamme hengittää vapaasti, vaikka Suomessa on kirjallisuustapahtuma, jossa kaikki on asetettu pykälää virtaviivaisempaan suuntaan. Se ei vie mitään pois niiltä hienoilta tapahtumilta, joita muualla maassa järjestetään, oli kyseessä sitten vaikkapa Finncon, Annikin runofestivaali tai rakkaan kotikaupunkini LittFest (toivottavasti Yle tekee pistokeikkoja myös niihin ja muihin vastaaviin!). Helsinki Lit on hieno ja tarpeellinen lisä kirjallisuuskentälle ja toivon sen itse asiassa jopa kasvavan ensi vuonna.

Yksi täsmähuomio Helsinki Litin sisällöstä: Televisiolähetyksissä viehättivät erityisesti Aleksis Salusjärven vetämät mainiot väliaikakeskustelut. Ne jäivät tietysti monilta paikalla olleilta näkemättä, joten kannattaa ehdottomasti katsoa Yle Areenasta.

Jarl Hellemann -palkinnosta: sen sai José Saramagon Lissabonin piirityksen kirjuri (suom. Antero Tiittula). Raadissa olivat lisäkseni Kristiina Taivalkoski-Shilov sekä puheenjohtaja Jaakko Tapaninen. Palkinnonjakotilaisuuden voit katsoa täältä.

Ja aivan toiseen asiaan: suomalaisessa kirjallisuudessa tapahtui juuri jotakin historiallista. Onnea, Salla Simukka!