Syksyllä ilmestyvä Kuiskaava tyttö alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Tämän romaanin kirjoittaminen oli kyllä kummallisin operaatio tähänastisella urallani, sekä itse prosessin että sitä ympäröivien tapahtumien osalta.

Erikoinen on myös yksi kirjailijaesiintymiseni. Varsinaiset Kuiskaavan tytön promokeikat alkavat syksyllä, mutta 2.7. nousen lavalle Tuska-festivaalin (!) paneelikeskustelussa otsikolla Helvetin mustaa – pimeyden estetiikka nykymetallissa (lisätietoja Tuskan puhelavan ohjelmasta täällä).

Nykymetallissa en varmasti ole kärryillä, mutta onneksi lavalla ovat tutkivat muusikot Titus Hjelm ja Kimi Kärki sekä musiikkitoimittaja Matti Riekki (moderoijana hevitutkija Toni-Matti Karjalainen).

Metallimusiikin estetiikka sen sijaan on tuttua. Sen juuret ovat pitkälle yhteiset kirjallisen gotiikan, romantiikan ja dekadenssin kanssa (lauantain pääesiintyjä Ghost on kuin musikaaliversio Matthew Lewisin Munkki-romaanista).

Viime vuonna esiinnyin ambient-muusikko Juha-Matti Rautiaisen kanssa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, joten tällaisista toivottavasti tulee perinne (Rautiainen soitti, minä vain puhuin). Kaustisella törmäsin myös kitaralaukkua kantavaan Juha Itkoseen, joten kirjailijoita voi tavata yllättävissä paikoissa.

Viime viikonloppuna taas olin Kirjahyrrä-lastenkirjallisuusfestivaaleilla Naantalissa (siellä tosin vain vaimoni Tiina Hautalan siivellä, kun hän esitteli uutta Leikkisä luuranko -kirjaansa).

Tuli jälleen hyvin konkreettisesti nähtyä, ketkä pitävät yllä kirjallisuuden jatkumoa tänä hälyn ja teknologiahuuman aikana. Lapsille kirjoittavat kirjailijat, kirjastoihmiset ja Kirjahyrrän kaltaisten tapahtumien järjestäjät osoittavat, ettei sen kummemin tarinan kuin kirjaesineenkään magia ole kadonnut minnekään, kunhan juuri oikeat kirjat tuodaan oikean yleisön ulottuville.