Marko Hautala

Maanalainen Niili

Vaikka edellinen romaani teettää vieläkin toitä (esim. tämän osalta), on uuden kirjoittaminen jo hyvässä vauhdissa. Mikäli en sekoa tai liity johonkin kulttiin, se ilmestynee syksyllä 2016.

Tässä työn alla olevassa tarinassa vanha ihastuksenkohteeni eli muinainen Egypti luikerteli mukaan. Se oli ensin häviävän pieni sivujuonne, mutta muuttui luku luvulta näkyvämmäksi. En toki ole ensimmäistä kertaa muumiota kyydissä: käytin egyptiläisiä elementtejä arkirealismin kaikuefektinä jo Käärinliinoissa.

Olen lukenut vuosien varrella aiheesta paljon ja ehdin onneksi näkemään Luxorin ympäristön temppelit ja Kuninkaiden laakson ennen nykyistä kaaosta alueella. Viehtymyksen todellinen alkusyy johtaa kuitenkin lapsuuteen.

Kolme etsivää ja kuiskaava muumio pelotti minua alakouluikäisenä. Asterix ja Kleopatra ja muut sarjakuvat ovat varmasti vaikuttaneet asiaan, kuten myös Hammer-yhtiön kauhuelokuvat, joita näytettiin yhdessä vaiheessa kesäiltaisin. Ja tietysti Iron Maidenin Powerslave-albumin kansikuvitus, jonka yksityiskohtia tiirailtiin 80-luvulla pitkään ja hartaasti.

Populaarikulttuuri on rakastanut Egyptiä aina, vaikka valtakulttuurissa sitä on historian aikana parjattu. Kreikkalaiset ja roomalaiset suhtautuivat mm. eläinpäisiin jumaliin kummastellen, mutta osasivat silti arvostaa ja jopa lumoutua Egyptin monituhatvuotisesta sivilisaatiosta (vrt. Herodotoksen raportti Egyptistä). Näkymättömän Jahvensa ja Allahinsa puolesta kiivailevat monoteistit taas eivät millään voineet käsittää historian visuaalisesti hätkähdyttävimmän polyteismin monitasoisuutta.

Karnakin temppeli on raunioituneenakin vaikuttava näky, mutta voi vain kuvitella, miltä se on aikanaan näyttänyt. Sen peittämän alueen sisälle mahtuisi kymmenen eurooppalaista katedraalia. Mahtipontisen rakennuskulttuurin vastapainona Egyptin uskonto syntyi luultavasti hyvinkin orgaanisesti (farao Akhenatenin lyhyttä monoteismihullutusta lukuun ottamatta).

Niilin rannoilla harkitsevan verkkaisesti astelevasta ibislinnusta tuli vuosisatojen aikana viisauden ja kirjoitustaidon jumala Thoth. Aurinko matkasi joka yö maanalaisen Niilin läpi syntyäkseen aamuisin uudelleen. Kaikki tuo kertoo tarkkaavaisesta, välittömästä ja intensiivisestä suhtautumisesta ympäristöön: jokainen aamu oli auringon syntymä.

Mennyttä on aina halpaa ja helppoa ihailla, mutta ihailen silti. Mitä enemmän muinaisesta Egyptistä lukee, sitä yksiulotteisemmalta ja runoudettomammalta nykykulttuurimme näyttää.