Nuori mies muuttaa kerrostaloon, mutta talon salaisuus paljastuu hänelle liian myöhään. Asukkaita tuntuu riivaavaan jokin. Betonielementtejä, nauhaikkunoita, kaikuvia rappukäytäviä, mykkinä tuijottavia ovisilmiä. Unettomien öiden kasautuessa pimeästä rappukäytävästä alkaa kuulua ääniä, siellä vaeltaa outoja hahmoja. Onko talossa jotain pahasti pielessä?
Berliinin iloinen 1920-luku on hiipumassa, eikä Alex Schuller ole onnellinen mies. Lupaava ura Sigmund Freudin oppilaana on päättynyt skandaaliin, ja itseanalyysi puree menneisyyden piruihin viskiä heikommin. Niinpä Alex on ryhtynyt yksityisetsiväksi, jonka vaatimattomalla vastaanottosohvalla vierailee tyhjätaskuja ja varjoisten kujien kulkijoita.
Betonilähiössä tapahtuu veriteko, jonka tekijäksi paljastuu Olavi Finne, iäkäs yksinäinen mies, joka ei osaa selittää tapahtunutta. Hänet suljetaan mielisairaalaan. Yli kymmenen vuotta myöhemmin Mikael nimetään Finnen omahoitajaksi. Miesten hoitaja-potilassuhde alkaa muuttua nopeasti yhä tiiviimmäksi, kun Mikael kiinnostuu oudoista tarinoista, joita kummallinen potilas kertoo. Käärinliinat on samaan aikaan mustanpuhuva ja intensiivinen kertomus ihmismielen mahdista sekä armoton kuvaus mielisairaalaelämän karusta arjesta.
1600-luvulla Spegelön saarelle haaksirikkoutuu kaleeri, joka kuljettaa noituudesta ja tuhopoltosta syytettyä Jakob Mörtiä. Hänellä on mukanaan pussillinen jyviä. Saaren historia vaikuttaa myös sinne saapuviin Jenniin ja Aaroniin. Kutsusta Pohjanlahden ulkosaaristoon ei ole voinut kieltäytyä, sillä se saattaa olla viimeinen tilaisuus perheriitojen sovitukseen. Vierailu alkaa pian saada pahaenteisiä sävyjä. Jakob Mörtistä on aika jättänyt, mutta hänen perinteensä ja lakinsa elää. Menneisyyden paino lepää yhä raskaana saaren yllä.
Unikoira on monitasoinen romaani, jossa arjesta tulee kauhutarina eikä mikään ole sitä, miltä näyttää. Raastava ero on ajanut Joonaksen epätoivoon. Edes hypnoosi ei tunnu missään, hän ei löydä sisimmästään paljon puhuttuja tervehdyttäviä voimia. Viimein jotain alkaa kuitenkin tapahtua, muttei lainkaan sitä mitä Joonas odotti. Eidolon-terapian myötä hypnoositilaan ilmestyy elävä olento. Omituinen koira, joka haluaa johdattaa hänet jonnekin. Pian rutiinien kyllästämä elämä alkaa järkkyä. Onko unikoira pelkkää mielikuvitusta vai jotain muuta, vierasta ja vaarallista?
Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi Kuokkamummolla. Onko kyse pelkästä leikistä? Maisa kiinnostuu tekemään väitöskirjaa lapsuusseudustaan, siellä elää yhä sama, hänellekin tuttu julma perinne, johon lapset painostavat toisiaan osallistumaan. Muistot kotiseudusta ja teinirakkaudesta vaivaavat yhä myös aikuista Samuel Autiota, hän ei saa niistä otetta. Jos Kuokkamummo on pelkkää kaupunkilegendaa, miksi ihmisiä katoaa jäljettömiin? Entä mitä tapahtuu autiossa, kielletyssä kartanossa merenrannalla?
Se on kuin tinnitus. Mutta tarttuu. Ei tarvitse olla hullu kuullakseen kuiskausta. Se tarttuu valikoimatta, jos vain olet kuullut tai lukenut kuiskaavasta tytöstä. Mitäpä siitä. Kuiskausta se vain on. Koko ajan. Taukoamatta. Myös nukkuessa. Joskus saattaa tuntea hengityksen. Aivan kuin perhonen lepattaisi korvalehteä vasten. Tai huulet olisivat niin lähellä, että ne välillä koskettaisivat. Se saa hieromaan korvalehteä, kunnes sitä alkaa kuumottaa, ehkä haavoille asti.
Tyttö keltaisessa sadetakissa seisomassa vanhemman miehen kanssa syyssateessa on kuva, joka jää Eliaksen viimeiseksi muistoksi, kun hänen teini-ikäinen tyttärensä katoaa. Kuva saa hänet etsimään tytärtä kuin riivattu vaimon upottautuessa suruun, ja pulloon. Lumettomassa syksyssä hohtavat vain katuvalot, tv-ruudut ja puhelimien näytöt. Niiden saavuttamattomissa tapahtuu asioita, joita aikuiset eivät halua nähdä. On vain hämärää hapuilua vanhassa varastorakennuksessa, jossa nuoret päättävät ottaa vallan omiin käsiinsä, valaista itsensä.
Kauhuromaani suolla sijaitsevasta kalmistosta, joka houkuttelee ihmisiä oudolla tavalla luokseen. Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Keskellä puimattomia peltoja seisova talo on pysynyt entisellään, mutta kaikki sen sisällä on muuttunut: isä on kuollut hämärissä olosuhteissa, äidistä on tullut puhumaton hauras vanhus ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen. Lisäksi on jotain muutakin: talon uumenista löytyvä outo esine, joka ei jätä Meeriä rauhaan, sekä Leväluhta, pellon toisella puolella siintävä soinen lähde, johon on aikoinaan upotettu kymmeniä ruumiita ja joka vetää ihmisiä yhä oudolla tavalla puoleensa.
