Marko Hautala

Tuhoon tuomittu saari

Aina kun tekee mieli valittaa romaanin kirjoittamisen vaikeuksista, hekumoin ajatuksella siitä, minkälaista helvettiä elokuvan tekeminen on.

Erityisen painajaismaisesta valmistumisprosessista saa kuvan ylistetystä dokumentista Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley’s The Island of Dr. Moreau (2014).

Richard Stanley oli 90-luvun alussa kovassa nosteessa oleva ohjaaja, jota pidettiin tulevana suuruutena. Stanleyn erikoinen habitus ja noituusharrastukset vain lisäsivät nerouden auraa. Suuret odotukset kosahtivat kertaheitolla elokuvaversioon H.G. Wellsin romaanista Tohtori Moreaun saari (1920).

Dokumentissa on luvassa on kyyneleitä, kohtuuttoman huonoa tuuria, henkisiä romahduksia ja muun muassa maailman pienimmäksi ihmiseksi tituleerattu 70-senttinen Nelson de la Rosa, jota yksi naisnäyttelijöistä (Fiona Mahl) luonnehti sanoin he was quite… sexual ja jonka Marlon Brando nosti tähden auktoriteetillaan sivuhahmosta päärooliin, ohjaaja John Frankenheimerin (alkuperäinen ohjaaja Stanley sai hermoromahduksen) ja käsikirjoittajien suureksi riemuksi.

Ja varoituksen sana: jos satut elättelemään minkäänlaisia illuusioita Marldon Brandon tai Val Kilmerin persoonasta, maailmasi romahtaa. Harvoja järjen ja kohtuuden ääniä dokumentissa edustaa Fairuza Balk, joka yritti häipyä produktiosta, kun se annettiin Frankenheimerin käsiin.

No niin, tämä kirjoitus oli puhdasta pikkumaista vahingoniloa, kun oma kirjoittaminen kangertelee. Toisaalta se myös saa miettimään rohkaisevampia esimerkkejä.

Jos Timo Vuorensola ja Jalmari Helander ovat saaneet oudot visionsa Suomesta asti kaikkien rahoitussotkujen ja muiden mutkien jälkeen maailmalle, kyllä minäkin tämän yhden romaanin kirjoitan.