Marko Hautala

Avainsana: Unikoira

Mustat auringot

Tommi Melender kertoo uudessa Onnellisuudesta-esseeteoksessaan elämänvaiheesta, jossa kirjallisuus teki hänestä ihmisvihaajan. Hän samaistui Gustave Flaubertin kirjeistä huokuvaan kuvotukseen ihmiskuntaa kohtaan:

Noina vuosina kirjallisuus ei edistänyt myötäelämisen kykyäni tippaakaan, ja tein myös parhaani, että se ei olisi edistänytkään keskittymällä Flaubertin lisäksi Strindbergin, Célinen, Cioranin Lue koko kirjoitus »

Ja henget lauloivat

Monissa kauhutarinoissa (kuten eräässä Kuokkamummossa), laskeudutaan merkittävissä kohdissa maan tai veden alle. Toki tämä on toistuva piirre myös monissa klassikoissa (Danten Infernossa, Coleridgen Kubla Khanissa, Kalevalan Lemminkäisen äiti -tarinassa, Osiris-myytissä ja niin edelleen).

David Lewis-Williams esittää teoksessaan The Mind in the Cave (2004) … Lue koko kirjoitus »

Luonnos romaaniksi

Kuten kuvasta näkyy, teen töitä. Kirjoitan romaania öisin, päivisin organisoin käytännön asioita (mm. kirjallisuustapahtumaa, josta lisätietoja myöhemmin) ja kirjoitan tänne. Inspiraatiotaso notkahti kesän jälkeen, mutta löytyi uudelleen. Ainut valituksenaiheeni on yöunen puute.

Mikä kuvassa on? Yksinkertaistaen voisi sanoa, että kirjoitan romaania saadakseni selville. Tein … Lue koko kirjoitus »

Pysyvä muistivaurio

Yllä oleva kuva on Lantaun saarelta Hong Kongin lähistöltä. Sumuisen vuoren huipulla oleva Buddha on se sama, jonka Joonas ja Jyri näkevät kaapelihissin ikkunasta Unikoira-romaanin kohtauksessa, joka minulle itselleni on yksi tärkeimmistä koko romaanissa.

Kun löysin tuon kuvan, yritin muistella omaa vierailuani saarella. Seurasi … Lue koko kirjoitus »

Jos Kennedy olisi selvinnyt hengissä

Suhtautumiseni viihdekirjallisuuteen on ristiriitainen. Periaatteessa pidän sitä arvossa, mutta käytännössä luen hyvin vähän puhdasta viihdettä. Syy on se, että minun on vaikea löytää sellaista populaarikirjallisuutta, joka hoitaisi hommansa, eli todella viihdyttäisi.

Ehkä tämä ristiriita näkyy myös omissa kirjoissani. Toisaalta ne ovat menevää ja juonivetoista … Lue koko kirjoitus »

Ajattelun tila

Pyysin juuri anteeksi erään Unikoira-romaanin henkilön näkemyksiä. Tilanne on tietysti absurdi, sillä yksi romaanien kirjoittamisen parhaista puolista on juuri se, että voi laittaa itsestä etäännytettyjen henkilöiden suuhun näkemyksiä, joita ei halua itse (ainakaan julkisesti) allekirjoittaa. Luultavasti anteeksipyyntöni oli siis liioiteltu. Itse asiassa häpeän … Lue koko kirjoitus »

Jumala koneessa

Edellisestä päivityksestä on aikaa, mikä johtuu sekä Unikoira-romaanin ilmestymisestä että muista velvollisuuksista. Olen nimittäin taiteellisena johtajana LittFest-kirjallisuustapahtumassa, jonka päävieraina ovat Sofi Oksanen, Merete Mazzarella sekä ruotsalainen kauhukirjailija Anders Fager. Viimeksi mainitun novellikokoelma ilmestyy Atenalta nimellä Pohjoiset kultit (kansi yllä). Festivaalin ohjelma kokonaisuudessaan löytyy täältäLue koko kirjoitus »

Onnesta

Unikoira siis ilmestyi kesken kaiken ja etuajassa (tiistaina pitäisi olla kaikissa kaupoissa). Yllä oleva kuva ei ole romaanin kansi, onneksi, vaan piirros jonka hahmottelin joskus viime kesänä tietämättä, että siinä on seuraavan teoksen nimi ja keskeinen kuva.

Tässä vaiheessa täytyy valmistautua puhumaan romaanista, mikä … Lue koko kirjoitus »