Marko Hautala

Soul spinning

Kuulin hiljattain eräässä uniin liittyvässä keskustelussa kommentin: ”unet ovat vain aivojen jumppaa.”

Voihan sen noinkin ajatella. Sopii hyvin nykyajan kaupunkilaisen elämään, jossa käydään työpäivän jälkeen body pumpissa tai mitä niitä nyt onkaan. Aivotkin siis vain vetävät öisin spinningiä, että jaksaa sitten taas päivällä painaa.

Itselläni vain on tasaisin väliajoin sellaisia öisiä aivojumppakokemuksia, että olen kirjoittanut niitä aamulla muistiin. Unien värit, tunnelmat ja tapahtumat ovat pysyneet mielessä päivien ajan. Jostakin syystä aivoni ovat ketkuttaneet tavalla, joka on tuntunut pelottavalta ja täysin vieraalta. Ja mikä tärkeintä: jotenkin selittämättömällä tavalla merkitykselliseltä.

Nykyihmisellä on tarve banalisoida kaikki sellainen, joka on välittömästi ja ilmiselvästi outoa ja mystistä. En tiedä, mistä tuo tarve juontuu. Vanha kunnon Jung sanoi joskus, että ihmiset ovat menettäneet uskonsa jumaliin, mikä on tehnyt jumalista entistä mahtavampia. Ne saavat tehdä mitä haluavat ilman, että kukaan kiinnittää huomiota.

Hän ei puhunut teologisoiduista ja patsaiksi jähmettyneistä jumalista, vaan niistä jumppaohjaajista, jotka meitä käskyttävät aina, kun tosissamme pelkäämme, haltioidumme tai menetämme kontrollin. Niistä joiden olemassaolosta ei keskellä itse kokemusta tarvitse juuri kiistellä. Ne täyttävät tajunnan, kaikessa vieraudessaan ja kaikkivoipaisuudessaan.

Ehkä juuri niistä sielun osista, jotka nykyihmisen fitness-maailmassa halutaan laihduttaa pois.