Marko Hautala

Rasistin pää?

Jopa The Guardian uutisoi World Fantasy Award -päätöksestä, jossa H.P. Lovecraftia esittävä palkintopatsas aiotaan vaihtaa johonkin muuhun.

Koska taustalla on Lovecraftin rasismi, mielipiteenvaihto on ollut kiivasta. Varsinkin amerikkalaisessa keskustelussa sävy muuttuu esivaalihumussa poliittiseksi. Toisessa ääripäässä häilyy kalifornialainen ajatuspoliisi, jonka unetkin läpäisevät Bechdelin testin, toisessa Donald Trump.

Itse ymmärrän Lovecraftin ongelmallisuuden. Ensinnäkin hän edustaa huonosti spefikenttää kokonaisuutena (omin hänet mielelläni kauhukirjailijaksi). Toiseksi Lovecraftin rasismi on sen verran kiivasta, ettei sitä sivuuttaakaan voi. Asiaa voi tarkastella henkilökohtaisella tasolla: Nalo Hopkinson tuskin haluaisi varta vasten katsella On the Creation of Niggers -runon kirjoittajaa esittävää pystiä työhuoneessan. Tai mistä sitä tietää. Ehkä hän pitäisi moista symbolisena voittona ja merkkinä siitä, että ajat todellakin muuttuvat.

Kauhukirjallisuuden ikoneista juuri Lovecraftin rasismi nousee yhä uudelleen esiin suorasanaisuutensa vuoksi. Muun muassa Richmondissa ja Baltimoressa asunut Edgar Allan Poe ei kommentoi aikansa rotukysymyksiä muistaakseni lainkaan. En saa päähäni Poen tarinoista edes yhtä orjuuteen liittyvää sivulausetta, vaikka systeemin on täytynyt toimia aivan hänen nenänsä edessä. Arvaukseni on, että Poe piti järjestelmää niin luonnollisena, ettei kokenut tarvetta kommentoida.

Mutta kuinka ideologista Lovecraftin rasismi oikeasti oli? Minusta se on aina vaikuttanut pikemminkin patologiselta. Kieleltään ja sanavalinnoiltaan se vertautuu kirjailijan syvään inhoon mereneläviä kohtaan (Michel Houellebecq kirjoittaa mainiossa Against the World, against Life -teoksessaan, että Lovecraft ei voinut oleskella huoneessa, jossa tarjoiltiin kalaa). Luultavasti rasismi oli vain ympäristön valmiina tarjoilema ilmaisu sille yleiselle epäluulolle, jota Lovecraft tunsi maailman monimuotoisuutta ja suuruutta kohtaan. Nurinkurisesti se on osa sitä polttoainetta, jolla hän kirjoitti parhaat tarinansa.

Lovecraft-jupakan taustalla kummittelee tietysti eräs ongelmallisempi erityisesti spefikenttää repivä ilmiö. Liberaalilaidalla on alettu lukea kirjallisuutta tavalla, jonka koen epäilyttäväksi. Lasketaan hahmojen sukupuolia, seksuaalista suuntautumista ja etnisiä vähemmistöjä. Kirjoja arvotetaan joko edistyksellisiksi tai taantumuksellisiksi (ei tietenkään näillä sanoilla, sillä ne paljastaisivat touhun historialliset vertauskohdat). Vastareaktiona on sitten syntynyt konservatiivista roskaa, jonka päätarkoitus on pillastuttaa liberaalit.

Kuulostaako tutulta? Jos tällainen asetelma siirtyy joskus Suomessakin netistä kirjallisuuteen, saatan muuttaa Huippuvuorille.