Marko Hautala

Nuoleskelun ylistys

Minua haastateltiin yllä olevaan Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogeja käsittelevään Rivien välissä -kirjaan (Jalkanen ja Pudas ovat itse kirjabloggaajia). Kirjan ilmestymisen jälkeen käytiin jonkin verran keskustelua kirjablogien paikasta kirjallisuuskentässä.

Yksi kommenttityyppi on maininnan arvoinen. Kirjailijat kuulemma nuoleskelevat kirjabloggaajia.

Totta. Ainakin minä ”nuoleskelen” oikein mielelläni niitä, jotka kirjoittavat ja keskustelevat kirjoistani. Ehkä jotkut haluaisivat pysyä siinä maailmassa, jossa suuren päivälehden satunnainen kriitikko päätti, mitä kannattaa lukea. En kuulu heihin.

Romaaneillani ei ole automaattista kohdeyleisöä. Suomalaisen kirjallisuuden valtavirta tuntuu jotenkin etäiseltä. Toisaalta taas olen käsivarrenmitan päässä puhtaan genrekirjallisuuden ytimestä ja esimerkiksi scifin ja fantasian ympärille muodostuneesta fandomista (en tietoisesti, vaan näin on vain käynyt). Itsevalaisevien ilmestymisestä saakka olen kuullut kommentteja, joissa kirjoistani on pidetty, vaikka lukija ei kuulemma yleensä pidä trillereistä/kauhuromaaneista tms.

Otan tällaiset kommentit suurena kohteliaisuutena. Viestiin kuitenkin sisältyy myös ongelma: romaanejani ei voi tarjota suoraan millekään porukalle ja sanoa, että tästä te kuulkaa tykkäätte. Saksassa romaanejani markkinoidaan ”psykotrillereinä”, mikä on toiminut hyvin sikäläisessä ympäristössä, mutten tunnista moista lajityyppiä Suomessa käytännössä lainkaan.

Kirjablogit ovat kuitenkin kertoneet minulle, että kirjoillani on oikeasti lukijoita. Toki perinteisemmätkin mittarit ovat näyttäneet, etten mihinkään tyhjään kaivoon kirjoita, mutta kirjablogien kautta olen toden teolla huomannut, että tulen ymmärretyksi. Sellainen on tärkeää, paitsi kirjoittamiselle, myös mielenterveydelle.

Tätä vasten minulle on harvinaisen yhdentekevää, mitä kirjablogit tekevät ”kirjallisuuskeskustelulle” tai muille alan oheisnumeroille, joissa vuosikymmenestä toiseen halutaan uudistaa kirjallisuutta tai sulkea pois vääräuskoista kirjallisuutta tai hakea oikean kirjailijan malleja joistakin menneiden aikojen kanonisoiduista jurnuista, joista on jälkijättöisesti helppoa leipoa ankaria kotijumalia.

Esitän siis avoimen nuoleskelevan kiitoksen jokaiselle kirjabloggaajalle, joka on kirjojani käsitellyt, oli sävy sitten positiivinen tai negatiivinen. Tässä Unikoirasta blogattua (varmaan löytyisi enemmänkin, mutten jaksa penkoa):

Leena Lumi
Morren maailma.
Savannilla
Bibliofiles
Päiväunien salainen elämä
Marken maailma
Järjellä ja tunteella