Marko Hautala

Maailman pelottavin isoveli

Jumalalle kiitos kirjablogeista! Kun päivälehtien kulttuurisivut ovat koko ajan ahtaammalla ja kirjat jäävät yhä useammin nopeampien medioiden varjoon, blogit ovat mainio keskustelukanava niille, jotka vielä jaksavat lukea kokonaisen sivun ilman, että pitää tarkistaa twitter-tili.

Kuokkamummosta ovat edelleen bloganneet ainakin Lumiomena, Kirjainten virrassa ja P.S. Rakastan kirjoja.

Mutta puhutaan kirjoista vielä muuallakin. Olen syksyn aikana seurannut uusintaa Ylen 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa -sarjasta, jossa Anna Kortelainen ja Timo Harakka keskustelevat vieraansa kanssa jostakin klassikkoromaanista. Kannattaa katsoa esimerkiksi jakso, jossa Teemu Mäki kertoo suhteestaan Markiisi de Saden Justineen. Keskustelujen mielenkiintoisuus riippuu tietysti paljon vieraasta ja aiheena olevasta romaanista, mutta yksi vahvuus pysyy läpi sarjan: romaanien esittelyjaksot ovat maagista katsottavaa. Tuon de Sade -jakson osalta jouduin katsomaan sen osion useampaan kertaan.

Ohjelman päätösjaksossa puhuttiin kaikkien dystopioiden äidistä eli George Orwellin romaanista Vuonna 1984, joka on yksi teini-ikäni vaikuttavimmista lukukokemuksista. Kyseessä oli niin sanottu pakkokirja eli opettajamme valitsi teoksen ja kaikkien oli se luettava. Yleensä moiset kirjat muodostavat ympärilleen ”ei koskaan enää” -tyyppisen voimakentän loppuelämäksi, mutta Orwellin romaani on poikkeus.

Luin teoksen ahmien ja olin lukemisen jälkeen pitkään omituisessa mielentilassa. Kuten Kortelainen 10 kirjaa -ohjelmassa sanoo, Orwellin romaani menee todellakin korvien väliin. Se kuvaa manipulaatiota ja samalla manipuloi itse, saa lukijan pelottavaan mielentilaan, jossa huomaa ymmärtävänsä täysin päähenkilön mielenliikkeitä ja sen klassisen, musertavan virkkeen:

Hän rakasti Isoveljeä.