Marko Hautala

Luonnos romaaniksi

Kuten kuvasta näkyy, teen töitä. Kirjoitan romaania öisin, päivisin organisoin käytännön asioita (mm. kirjallisuustapahtumaa, josta lisätietoja myöhemmin) ja kirjoitan tänne. Inspiraatiotaso notkahti kesän jälkeen, mutta löytyi uudelleen. Ainut valituksenaiheeni on yöunen puute.

Mikä kuvassa on? Yksinkertaistaen voisi sanoa, että kirjoitan romaania saadakseni selville. Tein tuon töherryksen joskus kesällä, löysin sen nyt muistiinpanoistani ja valitsin romaanin keskeiseksi kuvaksi täysin tunnelmapohjalta.

Tarinan eri kerrokset ovat löytämässä toisiaan, ja romaanin henkilöt hengittävät jo. Viime yönä yksi heistä jäi seisomaan öiselle merenrantaan vievälle polulle, jota huojuvat kaislarivit reunustivat. Hänen takaansa kadulta hohkasi katulamppujen valoa, mutta se ei riittänyt polun päähän saakka.

Hän jäi seisomaan rajalle, jonka jälkeen alkaa todellinen tuntematon. Se mitä kirjailijakaan kaikkine taustatukimuksineen, muistiinpanoineen ja rationaalisine suunnitelmineen ei tiedä.

Tuo raja liittyy olennaisesti siihen, miksi kirjoitan ja miksi tämä työ on parasta maailmassa, unenpuutteineen, rahanpuutteineen ja mukajärjestelmällisine paperisommitelmineen, jotka löytyvät aamulla lattialta.

Lisäys: Kuulin juuri, että Unikoira-romaanini on Nuori Aleksis -ehdokkaana. Olen toki tietoinen, että kirjoja luetaan kauan sen jälkeen, kun ne putoavat lehtien palstoilta, mutta tällaiset tunnustukset lämmittävät silti!