Marko Hautala

Kuka kysyy?

Romaanin ilmestymiseen liittyvien kiireiden keskellä sain suru-uutisen. Tosin se on kolme vuotta myöhässä. Kuulin nimittäin vasta nyt, että eräs opiskeluaikojeni valopilkuista eli James Hillman on kuollut.

Hillmanin kirjoista parhaiten on jäänyt mieleen The Dream and the Underworld, jossa hän muun muassa pohti ulosteiden merkitystä mytologian maailmassa(!). Suosittelen.

Hillman oli valopilkku siksi, että kaikkien poliittisesti pakkomielteisten muotiteorioiden sijaan hän kirjoitti levotonta ja epäkorrektia syvyyspsykologiaa, jossa sana myytti tarkoitti edelleen muutakin kuin Goebbelsin työkalupakkia, massojen kontrolloimiseen suunniteltua valhetta.

Yksi Hillmanin metodi on jäänyt erityisesti mieleen. Jos hänen vastaanotolleen tullut ihminen kysyi ”miksi kukaan ei rakasta minua?” tai ”miksi en voi olla kuin muut?” tai ”miksi en osaa olla hyvä äiti?” tai ”miksi pelkään jatkuvasti pahinta?”, Hillman ei edes yrittänyt etsiä vastausta. Häpeämättömänä arkaaikkona hän esitti vastakysymyksen:

Kuka kysyy? Mikä osa minua, mikä arkkityyppi, mikä demoni, mikä jumala, vaatii vastausta tuonkaltaiseen kysymykseen?

Mahtavaa! Tällaista metodia voisi kokeilla laajemminkin. Hukummehan kysymyksiin, joihin on mahdotonta saada lopullista vastausta ilman, että todellisuuden monisyisyys unohtuu ensimmäisenä. Esimerkiksi:

Onko tämä laaturomaani? Onko oikein syödä lihaa? Onko sosiaalinen media paha asia? Miksi ihmiset eivät tajua, että kapitalismi/kommunismi/uskonto/ateismi/tiede/mystiikka (lisää omasi) on ratkaisu kaikkeen, vaikka olen itse niin varma?

Jopa: Miten maailmankaikkeus toimii?

Entä jos tällaiset kysymykset, vaikka tuntuisivatkin kovin pakottavilta, ovat perusluonteeltaan mahdottomia ja vailla lopullista vastausta? Ehkä ymmärrystä lisäisi Hillmanin käänteinen metodi.

Kuka kysyy? Kuka vaatii saada tietää?

Todellisuus on mikä on, ristiriitainen ja häilyvä ja pohjaton huumaavassa paljoudessaan. Siitä ei saa analyyttistä otetta. Kysyjä on helpompi tunnistaa. Hän nousee kaaoksen merestä, saa hahmon, alkaa joksikin.

Tässä julistamisen ja uskonsotien maailmassa tulee Hillmania varmasti vielä ikävä.