Marko Hautala

Kategoria: Kauhu

Himokkaan munkin sanoma

Vanhurskas munkki rakastuu luostariveljeensä. Paitsi että ”veli” onkin sisar. Seuraa luostari-irstailua, insestiä, juonittelua, murhia, goottilaisia kummajaisia, lisää irstailua ja niin monta sivujuonen sivujuonta, että alkuperäinen uhkaa toden teolla unohtua.

En usko spoilaavani mitään merkittävää, jos kerron että yhä estottomammaksi käyvä meno katkeaa viimeisellä sivulla … Lue koko kirjoitus »

Miten rauniot puhuvat

Blogistani on hyvää vauhtia kehkeytymässä kirjoituspäiväkirja. Neljä viime postausta liittyy vähintään mutkan kautta käsillä oleviin kirjoitustöihini. Yrittäkää kestää. Toisaalla kirjoitan myös kolumneja, joista viimeisessä kuvaan vuosi vuodelta syvenevää epäluuloani sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on ideologia. Ideologiaihminen on mielipideautomaatti, keskustelun torppaaja ja lynkkausjoukon lujin lenkki. … Lue koko kirjoitus »

Pahimmat kuolleet

Altistuin kauhuelokuville ja -kirjoille hyvin nuorella iällä, ja jotkut tuon ajan kokemuksista ovat varmaankin jättäneet ikuisen jäljen.

Seitsemän syntistä sisarta -niminen roskaelokuva oli yksi näistä. Vuokrasimme sen asumalähiömme grillikioskista, jonka myyjää eivät ikärajat olisi voineet vähempää kiinnostaa. Itse asiassa nainen jopa suositteli kyseistä elokuvaa. … Lue koko kirjoitus »

Joulua ja kultteja

Ensi vuonna kaksi romaaniani ilmestyy Suomen ulkopuolella, Torajyvät Saksassa maaliskuussa ja Käärinliinat Italiassa tammikuussa (jälkimmäinen myös Saksassa loppuvuodesta). Italiassa romaania markkinoidaan sloganilla Giallo Finlandia, mistä olen tavallaan iloinen. Giallo nimittäin herättää nostalgisia ajatuksia: Lucio Fulcin ja Dario Argenton elokuvien äkkiväärät juonenkäänteet ja falskaava … Lue koko kirjoitus »

Länsirintamalta jotakin uutta

Jokaisella on ennakkoluulonsa. Yksi omistani on se, että ruotsalainen kirjallisuus on poliittisesti hyperkorrektia kansankodin didaktiikkaa. Vähän samanlaista kuin Ikean huonekalut. Valmiiksi ajateltua tilaustavaraa, josta ei varmasti jää tikkuja sormiin. Kuten eräs kustannusalalla työskentelevä ystäväni sanoi Stieg Larssonista: hänen romaanejaan lukiessa voi koko ajan … Lue koko kirjoitus »

Jumala koneessa

Edellisestä päivityksestä on aikaa, mikä johtuu sekä Unikoira-romaanin ilmestymisestä että muista velvollisuuksista. Olen nimittäin taiteellisena johtajana LittFest-kirjallisuustapahtumassa, jonka päävieraina ovat Sofi Oksanen, Merete Mazzarella sekä ruotsalainen kauhukirjailija Anders Fager. Viimeksi mainitun novellikokoelma ilmestyy Atenalta nimellä Pohjoiset kultit (kansi yllä). Festivaalin ohjelma kokonaisuudessaan löytyy täältäLue koko kirjoitus »

Kummittelun vaikeudesta

Aavetarina on vaikea laji. Spiritismin ja meedioiden kulta-aikana voitiin vielä uskoa konkreettisiin eetterihahmoihin, mutta nykyaikana sellainen vaikuttaa hieman hölmöltä. Toisaalta liika psykologisointi tai räyhähengen metaforaluonteen korostaminen banalisoivat yhtä lailla.

Siksi olenkin moninkertaisesti riemuissani, kun eteen sattuu onnistunut aavetarina. Kirjallisuuden puolella Sarah Watersin Vieras kartanossaLue koko kirjoitus »

Kylmää

Aiempi blogini tuli tiensä päähän, joten jatkossa minut löytää tästä osoitteesta.

Joitakin päiviä sitten sain vihdoin Unikoira-romaanin viimeisetkin hienosäädöt kohdalleen. Toivottavasti siitä tuli kelvollinen. Kovasti sellainen tunnelma on, että tuli.

Mutta muutama sana Arthur Machenin The Great God Pan -tarinasta (1894). Olen aiemmin … Lue koko kirjoitus »