Marko Hautala

Kadonneen käsikirjoituksen kauhu

Helsingin kirjamessut olivat poikkeuksellisen mukava kokemus. Juttutuokiomme Marko Gustafssonin kanssa veti penkit täyteen, joten Kuokkamummo on selvästi löytänyt lukijansa ja hyvä niin! Ja jos et viikonloppuna hankkinut romaania messuhintaan, ei hätää. Pyhäinpäivän aika on kauhukirjailijan ainut mutta sitäkin lyhyempi sesonki, joten Kuokkamummoa myyvät edullisesti tämän viikon ajan ainakin Adlibris ja Booky kampanjoissaan, kuten myös e-kirjoja myyvä Elisa.

Kiireisen syksyn aikana pahiten jalkoihin on jäänyt kirjoittaminen. Siihen liittyen kerron todellisen kirjailijan kauhutarinan.

Käärinliinat-romaanistani (2009) poistettiin aikanaan yksi osio kokonaan. Poisto oli täysin perusteltu, sillä tuo osa ei varsinaisesti kuulunut romaaniin. Se oli kuitenkin sinällään hyvinkin kiehtova ja, koska minun tapauksessani samat teemat ja kuvat vaeltavat romaanista toiseen, myös kierolla tavalla mahdollinen taustatarina eräälle Kuokkamummon aihiolle. Käytin tuon osion kirjoittamiseen paljon aikaa. Tein vähintään yhtä paljon taustatutkimusta kuin itse romaanin osalta. Tuo teksti on tullut mieleeni monesti vuosien varrella ja olen aina pitänyt itsestään selvänä, että palaan siihen vielä.

En koskaan deletoi mitään kirjoittamaani, joten oletin, että kyseinen tekstidokumentti löytyy helposti arkistoistani. Ei löydy. Mistään, mitenkään. Se kaikki työ, innostus ja inspiraatio on tuhkaa, jonka joku (minä itse?) on jo ehtinyt puhaltaa bittiavaruuteen.

Pahimmaksi asian tekee se, että olen pitänyt itseäni kirjailijana, jolle ei koskaan käy näin.