Marko Hautala

Juhlia ja luolamieli

Romaani on ollut ulkona pari viikkoa. Sitä on luettu ja kommentoitu sekä lehdissä että blogeissa siinä määrin, etten rupea tässä listaamaan, mutta vastaanotto on joka tapauksessa ollut riemastuttava. Vielä jokin aika sitten pidin itsestäänselvyytenä, että Suomessa kansikuvaa myöden puhtaan kauhuromaanin julkaiseminen on kirjallinen itsemurha. Mieluisaa olla näin väärässä.

Omien kiireiden lisäksi (Kuokkamummon julkistamistilaisuudesta kuvia ja juttua myöhemmin!) olen saanut osallistua myös toisten kirjojen juhlistamisiin. Vaimoni luotsaama Haamu Kustannus julkaisi hiljattain Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kauhutarinakokoelman Hotelli Ikuisuus, jonka novellit linkittyvät keskenään japanilaisen perinteen mukaisesti (tätä on harrastanut muun muassa Yoko Ogawa, jonka kokoelma The Revenge on tullut puheeksi blogissa aiemminkin).

Eilen taas pistäydyin Seinäjoella Rakkaani, romaanihenkilö -teoksen (Avain) julkistamisjuhlassa. Kirjan toimittajat (Mervi Heikkilä, Päivi Artikainen, Merja Mäki ja Kirsi Haapamatti) olivat järjestäneet mainion tilaisuuden, mutta turnausväsymyksestä johtuen ajelin kotiin jo alkuillasta. Oma tekstini kyseisessä teoksessa liittyy, tietysti, Edgar Allan Poeen.

Viime viikolla oli myös yksi välipäivä, jolloin syvennyin poikkeuksellisen kiehtovaan tietokirjaan. David Lewis-Williamsin The Mind in the Cave (2004) käsittelee esihistoriallisia luolamaalauksia ja luo niiden kautta kokonaiskuvaa ihmismielen ja taiteen synnystä. Maagista tavaraa, joka tulee varmasti näkymään tulevissa romaaneissani.

En tässä kiireessä ehdi suomentamaan, mutta pakko laittaa tähän katkelma teoksen esipuheesta:

To my way of thinking, there is no greater archaelogical enigma than the subterranean art of Upper Palaeolithic western Europe. Anyone who has crouched and crawled underground along a narrow, absolutely dark passage for more than a kilometre, slid along mud banks and waded through dark lakes and hidden rivers to be confronted, at the end of such hazardous journey, by a painting of an extinct woolly mammoth or a powerful, hunched bison will never be quite the same again. Muddied and exhausted, the explorer will be gazing at the limitless terra incognita of the human mind.