Marko Hautala

Kategoria: Elokuva

Himokkaan munkin sanoma

Vanhurskas munkki rakastuu luostariveljeensä. Paitsi että ”veli” onkin sisar. Seuraa luostari-irstailua, insestiä, juonittelua, murhia, goottilaisia kummajaisia, lisää irstailua ja niin monta sivujuonen sivujuonta, että alkuperäinen uhkaa toden teolla unohtua.

En usko spoilaavani mitään merkittävää, jos kerron että yhä estottomammaksi käyvä meno katkeaa viimeisellä sivulla … Lue koko kirjoitus »

Väkivallan paikka

Kuuntelin sivukorvalla Ylen mediaväkivaltakeskustelua. Suurin osa puheesta olisi voinut olla 80-luvulta, mutta mielenkiintoisiakin näkökulmia tuli esiin (linkkaisin ohjelman tähän, mutten löydä Ylen sivuilta).

Mediaväkivalta on kinkkinen kysymys. Katsoessani Boardwalk Empiren ja Game of Thronesin kakkoskausia aloin epäillä, että HBO:n editointistudiossa on merkkivalo, joka ilmoittaa … Lue koko kirjoitus »

Pahimmat kuolleet

Altistuin kauhuelokuville ja -kirjoille hyvin nuorella iällä, ja jotkut tuon ajan kokemuksista ovat varmaankin jättäneet ikuisen jäljen.

Seitsemän syntistä sisarta -niminen roskaelokuva oli yksi näistä. Vuokrasimme sen asumalähiömme grillikioskista, jonka myyjää eivät ikärajat olisi voineet vähempää kiinnostaa. Itse asiassa nainen jopa suositteli kyseistä elokuvaa. … Lue koko kirjoitus »

Kummittelun vaikeudesta

Aavetarina on vaikea laji. Spiritismin ja meedioiden kulta-aikana voitiin vielä uskoa konkreettisiin eetterihahmoihin, mutta nykyaikana sellainen vaikuttaa hieman hölmöltä. Toisaalta liika psykologisointi tai räyhähengen metaforaluonteen korostaminen banalisoivat yhtä lailla.

Siksi olenkin moninkertaisesti riemuissani, kun eteen sattuu onnistunut aavetarina. Kirjallisuuden puolella Sarah Watersin Vieras kartanossaLue koko kirjoitus »