Marko Hautala

Kategoria: Elokuva

Yleisö ei tiedä, mitä se haluaa

Jos yrittää miellyttää lukijoitaan, tulee yleensä pettäneeksi heidät.

Tämä ristiriita on ollut minulle tuttu suurinpiirtein siitä saakka, kun olen alkanut jotakin julkisesti kirjoittaa. Ensimmäinen lukijoiden, toimittajien tai vaikkapa sukulaisten mieltymyksiin liittyvä ajatus katkaisee inspiraation tehokkaammin kuin Facebook. Ja sen jälkeen syntyy pelkästään puisevaa tekstiä, … Lue koko kirjoitus »

Mikä zombia liikuttaa?

Zombit ovat valtavirtaa. Tämä ajatus tyrmistyttää minua jopa enemmän kuin vampyyrien suosio muutama vuosi sitten.

Syy on luultavasti se, että kauhukuvaston jo varhaisteini-iässä omaksuneen ihmisen syklit kulkevat eri tahdissa kuin keskivertolukijan: sekä vampyyrit ja zombit ovat olleet minulle jo niin kauan kliseitä, etten ole … Lue koko kirjoitus »

Liian kaunis maailma

On mahdotonta käsitellä Yukio Mishimaa ilman, että kertoo, miten hänen elämänsä päättyi. Toistetaan tapaus siis heti alkuun.

Vuonna 1970 Mishima oli 46-vuotias ja saanut juuri valmiiksi viimeisen romaaninsa (hän oli siis jo aiemmin ilmoittanut kuolevansa tuon teoksen valmistumisen jälkeen). Hän meni neljän avustajansa kanssa … Lue koko kirjoitus »

Likeable?

Aina kun katson tietyntyyppisen elokuvan, menen jälkikäteen etsimään netistä katsojakommentteja, joissa teokselle on annettu yksi tähti (yllä oleva kuva on omintakeisesta brittileffasta Kill List, joka sai hyvin ristiriitaista katsojapalautetta).

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä negatiiviset arviot päättyvät johonkin versioon lauseesta ”not a single character was … Lue koko kirjoitus »

Se puhuu sittenkin

En yleensä kamalasti innostu tarinoista, joissa on ”mahdoton kertoja”. Luin kauan sitten Andrzej Zaniewskin romaanin Rottaodysseia, joka kertoo minä-muodossa yhden rotan elämän alusta loppuun. Idea on huima, mutta ainakin tuolloin koin, että rotan aivoitusten kielellinen inhimillistäminen vei loputtomiin umpikujiin. Eläinkertoja on melkoisen vakava ongelma, … Lue koko kirjoitus »