Pellen paluu

Ensimmäiset muistoni Stephen Kingin Se-nimisestä romaanista eivät liity itse kirjan lukemiseen, vaan erään ystävän suullisiin tiivistelmiin tarinan karmivimmista huippukohdista. Vuosi oli 1986 tai -87 ja, mikäli oikein muistan, luin romaanin itse vasta, kun se ilmestyi suomeksi vuonna 1988. Olin tuolloin jo lukenut Kingiä englanniksi (suomentanutkin ruutupaperivihkoon), mutta yli tuhatsivuinen Se vaikutti kaiketi liian suurelta haasteelta. […]

Kirjoitusoppaiden Äiti

Kun kirjoittaa montaa tarinaa ja vieläpä moneen eri tarkoitukseen, tulee aika lailla selväksi tämä: tarinoilla on todellakin metarakenne, jota ei voi sivuuttaa, jos haluaa luoda toimivan kertomuksen. Olen vähitellen vakuuttunut siitäkin, ettei tämä rakenne ole pohjimmiltaan edes varsinaisesti opittu, vaan on tulosta maailmassa olemisesta, mutta siitä lisää myöhemmin. Joseph Campbell teki tunnetuksi käsitteen monomyytti, joka […]

Hyönteisiä hiuksissa

Verkkoläsnäoloni on ollut epämuodikkaasti viime aikoina nollassa, mutta muuten olen ollut poikkeuksellisen ahkera muurahainen. Sain juuri valmiiksi kymmenenosaisen kauhutarinan, joka julkaistaan äänikirjana Storytel-palvelussa ja olen siitä lievästi sanottuna innoissani. Tarinan nimeä tai muutakaan en vielä paljasta, mutta palaan aiheesen heti, kun jutun markkinointi lähtee käyntiin. Äänikirjaformaatti ja poikkeuksellinen rakenne (episodimuoto) veivät kirjoittamisen sekä tutuille että […]